Minä haaveilin vain laulun sanat

Minä haaveilin vaan

Sinä ikkunan vieressä istuit vaan
minä kuppilan toisessa päässä.
Pieni kahvi ei auttanut ollenkaan
olin syväntä myöten niin jiässä.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.

Otin kahvin ja lisää pullankin
tuli muistoja kauniita mieleen.
Sua saattelin joskus mä aiemmin,
mutta matka jäi porttisi pieleen.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.

Sitten harhailin kauaksi maailmaan
mut en sinua unohtaa voinut.
Eikä maistunut kahvi ja laulukaan,
ei ne silloin kauniisti soinut.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.

Minä palasin tänne jos muistatkaan
näin sun työntävän vaunuja lasten.
Yhä muistin myös sen kuinka aikoinaan,
olit minunkin olkaani vasten.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.

Sinä ikkunan vieressä istuit vaan,
minä kolmatta kuppia ryystin.
Nousit ylös ja yöhön jo tummuvaan,
pian katosit silmistäin tyystin.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.

Käin kukkaukset

 27.5.1998 21.45

Käin kukkaukset

Käin kukunta kunnaalta kaaniina kuuluu,

vanhoilta piijoilta pelekästään huu huu, 

Mustarastas se suloisen sointinsa antaa,

johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Luonto hiljainen on, toista oll ennen,

kun käittii kukkuivaivat tullen ja mennen.

Mustarastas se suloisen sointinsa antoi

johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Kaukana käki nyt orpona kukkuu,

etelän reissuilla kaverit hukkui.

Siellä EU:ssa särvitään, pikkulintuja monta,

jonkun meilläi pitäs sannoo:,, Perin onnetonta.

Elotonta reservaattii meille nyt luodaan,

ottooko pitäs vua, mitä etelästä suodaan.

Nythän tässä pitäs jo nyrkkiä näyttee,

ei pikkulintuja sua syyvvä, tai kaikkia täyttee.

Onko piättäjät menneet jo eu:ssa lankaa,

Pitäskö heille hommata jo hamekankaat,

Mitää ei heillä, tolokkua oo ennee

Ovat ostaneet uutena reikäsen vennee..

Mauno Strandén

Ps. siihen on sävelkin, valssahtavaa!

Hiljainen kitara

Hiljainen kitara

Kari Tapio

Hiljaa, hiljaa, kuulla soiton mä saan
kuuletko sen muuan muukalainen
kertoo näin soitollaan.
Laredon kaupunkiin kerran
tuli ratsain niin hiljainen mies
vaikk viipyi vain tuokion verran
hänen tulleen kai jokainen ties.

Mistä saapui hän, tiedä ei kukaan
ei lausunut mies sanaakaan,
mutta kauneimman tytön sai mukaan
hiljaa soittaen kitarallaan.

Hiljaa, hiljaa,
kuulla soiton mä saan kuuletko sen,
muuan muukalainen kertoo näin soitollaan.
Laredon kaupunki kerran
alkoi häitä jo juhlia niin.
Soivat kellot vain tuokion verran
jonkun puuttuvan kun huomattiin.

Tuli morsian, nähnyt ei kukaan
vain sulhasta kumppaninaan .
Oli viety mies yön mustan mukaan
tuuli soittaa nyt vuorilla vaan.
Hiljaa, hiljaa, kuulla soiton tuon saan.
Kuuletko sen, tuuli yksinäinen
kertoo näin soitollaan.

Kuinka paljon rakkautta

M:lä 2017

Kuinka paljon rakkautta 

Kuinka paljon rakkautta
meillä lieneekään.
kuinka paljon sanomatta
siitä jääneekään.

Jokainen päivä
aikamme kiitää,
kiirehdimme, aikamme liitää,
riennämme vaan,
emmekä huomaa,
missä onni onkaan
elämässäin, kohta kaikki ohi on!

Kuinka paljon hitaammin
vois katsoo elämää,
kuinka paljon läheiselleen
kertoa, sua rakastan!

Jokainen päivä
on luojamme lahja
jokainen hetki
arvokas meille
aina kun vaan sinua
minä, lähelläin pitää saan.

M S

Ps. Raakaversio, viiyönä oli loistava sanoitus, mutta se katosi unen mukana, odottelen  oikeaa inspiraatiota asian tiimoilta, täsä on valmis sävelkulukin..

Sininen huivin säveleen uudet sanat

Sininen huivi uusin sanankääntein 2017

Huivin sinisen sain,
sulta rakkahimpain,
syytä siihen mä en
kysellyt sinulta en.
Siihen kiedon mä pään
Sen muistona nää-än
muistona kannan
kun sua muistelen.

Minä kysele een
missä milloinkin mee-et
huivin sinisen vaan,
jonka sulta sen sain
pidän vain mukanain.
Kätke lahjaani ee-en
minä sulta kun sain sen
se ain mukanain on,
kun sua muistelen!

M Strandén


Ps joskus kaipaisi sanoja, joita ei ole, ei inspis oikein nyt pursunut?
Voimpa palata asiaan...


Tässä toisen valssin sanat

Jotain kaunista

17.7.2017

Jotain kaunista

Oli heleä heinäkuun päivä,
kun neidon livenä kohtasin.
En ikinä kulloisna kuuna,
niin kauniina, hänet näkisin!
Ei missää mitään liikaa,
eikä liian vähääkään.
Joten tämän näkijältä,
sanat solmuun mennä jo voi!

Luojan työtä katsellessa,
se on täydestä täydellisin.
Mitään sen kauniinpata,
maa päällään kantaa ei vois!
Voisko kohteelle kertoa tästä,
ei missään nimessä voi.
Ei kohde voi tietää tästä,
hän vaikkapa ylpistyy!
Mutta jos kerron sittenkin hälle
ilon suuren se hänelle tois,
ja minut ystävistään,
pyyhkis kertaheitolla pois!

M Strandén



B tilassa sovitus kesken

 Kukkia 17.7.2017 pihamaaltamme

Karjalainen tyttö

Karjalainen tyttö

Aikoinaan kun tutustuinkin, karjalaiseen tyttöön
kaunis oli katse ja liukkahat ol liikkeet,
Enhän minä siitä, ymmärtänyt mittää
kuljettihin metsissä ja oltiin eksyksissäi!

Illan tullen kumminkin me tuassen tavattiihin,
pikkujutuista me silloin, hiukan kinasteltiin,
tuimat oli meillä pelit, pallot lensi vinhaan,
selin kannattanut olla, ei hetkeäkään liikaa,

Voitontahto kummallakin, hiki tuli pintaan.
Ihastusta pukkasi, sen pikkupojan rintaan
Tytön silmät leimahtivat, elä hullujasi huasta,
olin silloin ihan, kuin juuri puonnut puusta!

Matalalle pojaltakkii meni silloin fiilis,
seuraavana uamuna, poika korpeen kiisi,
eipä siellä enää, vitsit lenellytkään
surulliset soinnit oli, sielun kanteleessaan!

Toivoi silti jospa vielä joskus kävis tuuri,
voisi huastoo assiinsa, eikä olla muuri
likkoja on mualima, ihan melkeen täynnä
jospa löytyy neitonen, joll katse yhtä kaunis!

Mauno Strandén

B versio, eli pitää asetella sanoja vielä enemmän kohdalleen, oli se vaan niin romanttinen juttu 😋
Tämän tekstin alta musiiki yllä olevaan!