Kitee
kaunehin.
Kitee
on kaunehin Karjalanmaa,
niin
kauniina vaarat sen siintää.
Kukkivat
tuomet ja pihjalat taas,
näin
aikamme yhteinen rientää.
Vieläkö
täällä on kukkiva maa,
kun
palaamme nuoruuden teille.
Kuulemme
kielenne suloisen taas,
se
on sitä Kiteetä meille.
Ystävät
miksi on tää hiljaisuus,
kaikki
on kaukana meistä.
Tulkaamme
taasen yhtehen taas,
olemme
yksi taas teistä.
Kiteellä
nuoruuden kultaamat maat,
on
painunut sieluun ja syvään.
Kun
tulemme luoksenne tänne nyt taas,
muista
muistojen kultaama sydän.
Näättekö
tänään mun naamion taa,
aika
sen kaikille laittaa.
Mutt,
katsoa taakse tuon naamion saa,
siellä
kädet sulle ruusuja taittaa.
Mauno
Strandén
