Kirjoitettu vuosien kuluessa
Kuu taivaalta!
Kirjoitettu tarina suuresta urheilijasta!
Oli pitkään Kiteen Suomen ja koko maailman paras 1963 alkaen!
Mieli kaipasi nuorena sydän ystävää,
onko sellaista mulle ollenkaan.
Jos löydän, riittääkö rohkeus,
kun kokemus puuttuu kokonaan.
Mutta mitä sitten tapahtuikaan?
Kohtasimpa neijjon nuoren,
neijjon niin iki ihanan,
Kitteen pittäässä idässä
kirkon ankaran komennossa,
kohteessa "suvisen" rannan.
Mitään täydellisen kaunista,
uskonut olevan taivaissakaan,
aika paljolti neidosta sanottu.
Siinä olit, tietämättäsi ihana
shokeeravasti sulle sykki syömmein!
Samalla kaunis ja kaukainen
kuin ois kuuta kurkotellut,
sitten katajaan kapsahellut.
Olit kangastus taivaanrannan
niin olit kaukana kaunoinen!
Eipä tiennyt haaveillessaan
mitä elämä tullessaan tuo.
Toi enemmän kuin toivoin,
näköpiiriini ihanan ihmisen
olinkin sen kesän onnesta sekaisin!
Tekipä mieleni kumminkin tepposet,
rohkeasti "kuuta" kurkin,
kuuta niin iki-ihanaa.
Olispa ollut hetkisen maassa,
kun kuurakettiakaan ei saatavilla!
Kuinka rohkenisin lähestyä,
noin hillittömän kaunista ja ihanaa?
Vaikeusaste kuin Himalaja.
Saanko edes sanoja suustani.
Näytänkö naurettavan nololta?
Pelkäsin Sinun suoraan sanovan:
Mitäs täällä norkoelet.
Minulla kavereita, mistä helppoa valita!
Unelmoitko "kuuta" taivahalta?
"Onneksi niin ei käynyt"!
Mikään muu ei ollut "järkyttänyt"
mieltäni niin positiivisesti?
Oli todella kuin kuu taivaalta
Voiko onnea olla näin suurta? Usko,
toivo, rakkaus ja suurin on Ensirakkaus!
Lähdimpä taas kylille kerran
voisinko haavettani havaita?
HUPS siinä hän istuikin ulkokeinussa
istui kuin ihminen oisi ollut,
tutkiessaan paksua "opusta"!
Lähestyinkin kohdetta varoen
jännitys oli sielussa sietämätön.
sädekehä vain häneltä puuttui,
tervehdykseen vastasi iloisesti,
sulosanat suustansa solisi.
Meni kerrasta pasmat sekaisin,
minun kuulumisia kysellessä,
neidon sulosanoja kuunnellessa.
Katsellessa kauneinta hymyä,
se oli suoraan taivaasta tullut!
Sitä solinaa oisin halunnut kuulla,
kuulla vaikka ikuisesti,
paratiisimaista liverrystä.
Voi sitä hirveää jännitystä,
jännitystä niin vietävän ihanaa!
Hetkihän taivaallisen tavaton,
maalaispojalle ei sellaista satu!
Mieleni liiteli sinne tänne,
hymyilytti yöt ja päivät,
eipä tiennyt miten olemus olisi!
Olin silloin onnellinen
onnellisempi kuin arvaatkaan.
Jalat tuskin maahankaan ylsi
käsi kättäsi haaveessa hapusi
elo silloin ihanalta maistui!
Nautin sekunneistakin seurassasi,
olit täysin täydellinen.
Koko kansaakin kohautit.
kun aina voiton seppele päässäsi,
pihapiiriisi palasit!
Kel onni on, onnen kätkeköön,
kukaan ei kerro minne?
Koetin kätkeä onneni-ilon.
Kuinka kätkeä aitoa iloa,
eihän se pysy piilosa, se hymyilee!
Tavattiimpa toisenkin kerran,
kakkukahvit tarjosit tuvassa,
olimpa siitäkin niin otettu.
Ite oikein leipomansa
suussa sulavan makuisen.
Kohdattiimpa kolmannenkin
kulettiin hetken keskistä katua
käytiin kylän keskustassa.
Käsi kädessäin hetkisen viipyi,
herkkiä kieliä minussa soitit!
Halajin Sinua lähelleni
jopa kaulahan kapsahtamaan,
Siellä vanhan aittanne luona.
Halaukset oli suuri ihanuus,
mielessäni suuri kiitollisuus!
Tavatessamme aina arastelin,
pihatielle tuskin uskalsin,
ollaanko samalla aaltopituudella?
Suotko hymysi vielä minulle,
minulle köyhälle pojalle?
Kaikki kuitenkin sujuikin sutjakasti,
tyytyväisiä lie molemmat
sulosoinnut mielessäni hyrisi.
Silti pelkokin mielessä heräsi,
oliko onneni liian suuri?
Ympärillä kaverit kateelliset,
hioivatkin onneni tuhoa,
mukana kateellinen kaverini?
Siitä täysin tietämättä,
elin ihanan katseesi lumoissa.
Vain vajaan kesän kesti onni,
talollinen "kaveri" väliimme ehätti.
Puhui sulle miusta paljon palturia
naureskeli pitkin kyliä,
haaremiinsa sinut halusi!
Tulipa sitten rehvasteleen,
olet hänen morsiamensa,
naimakaupatkin luvassa.
Toipa terveiset Sinulta,
et halua koskaan, minua tavata?
Kauas silloin onni haihtui,
mieleni karille karahti!
Tuttuhan se oli tilanne.
Kurkotelleeni kuuta tiesin
harhaako onneni olikin?
Empä tiedä tänäänkään,
mikä haaveemme hajotti.
Kaikki keinot sallittuja,
sodassa ja rakkaudessa,
kunpikaan meistä, sitä tuskin halusi!
Hetkistä kanssasi, luojaani kiitin!
Vaikka kielsit viestinnän Sinulle?
Näin uusi sulhos kertoi minulle!
Silti iloitsin Sinusta siellä,
Kiteellä, en missään mieron tiellä!
Jäipä mieleen kirkas kohta,
oli onni minuakin sipaissut.
Jossain se on maailamalla,
olihan se vahvasti hipaissut.
Onnen lähettillä muistuttanut!
Jatkoipa töiden etsimistä,
rankkoja oli työtkin silloin
onneakin kaipasin kovasti.
Sisukkuutta silti riitti,
elämän pakko siivitti menoa?
Eipä poijjalle paljon jäänyt
selkäsikin käänsit minulle,
muistot kumminkin ihanat.
Löysi lopulta elämäntoverin,
hänen kanssaan, ihana elellä!
Talouskin nousi ripeästi,
aikaahan siinä meni.
Kokemusta monituisilta aloilta,
miettiessä kaiken aikaa,
mistä rahat raapaistaisiin?
Olitpa ollut lahja taivahasta,
juuri sopivalla hetkellä.
Annoit osviittaa elämääni,
jäit muistoihini elämään,
olit enemmän kuin tajusin.
Toivon silti viestin kohteen,
jostain vielä putkahtavan,
Niinkuin putkahti onnikin
salaperäisyyden sokkeloista,
voisi vertailla harhaako kaikki olikin
Muistin sinua tuhanesti,
otatko edes kiitosta vastaan?
Tajusin suurtakin onnea olevan.
Nostit aatokset toiselle tasolle,
tasolle niin "viettävälle"!
Tähän onkin paras lopettaa,
elämä se meitäkin opettaa,
Vastaiset ja myötämäet,
nähnyt mielenkiintoista elämää!
Lisään tarvittaessa säkenöiviä säkeitä..
Jos ei säkeitä, niin rivejä säkeisiin!
"Kirjoitettu kuullun tarinan mukaan"?
Vielä aiheeseen liittyvää musiikkia klikkaa tätä!
Pääset matkalle kuunsillalle!
