Jotain kaunista
Oli heleä heinäkuun päivä,
kun neidon livenä kohtasin.
En ikinä kulloisna kuuna,
niin kauniina, hänet näkisin!
Ei missää mitään liikaa,
eikä liian vähääkään.
Joten tämän näkijältä,
sanat solmuun mennä jo voi!
Luojan työtä katsellessa,
se on täydestä täydellisin.
Mitään sen kauniinpata,
maa päällään kantaa ei vois!
Voisko kohteelle kertoa tästä,
ei missään nimessä voi.
Ei kohde voi tietää tästä,
hän vaikkapa ylpistyy!
Mutta jos kerron sittenkin hälle
ilon suuren se hänelle tois,
ja minut ystävistään,
pyyhkis kertaheitolla pois!
M Strandén
B tilassa sovitus kesken
