Minä haaveilin vaan
Sinä ikkunan vieressä istuit vaan
minä kuppilan toisessa päässä.
Pieni kahvi ei auttanut ollenkaan
olin syväntä myöten niin jiässä.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.
Otin kahvin ja lisää pullankin
tuli muistoja kauniita mieleen.
Sua saattelin joskus mä aiemmin,
mutta matka jäi porttisi pieleen.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.
Sitten harhailin kauaksi maailmaan
mut en sinua unohtaa voinut.
Eikä maistunut kahvi ja laulukaan,
ei ne silloin kauniisti soinut.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.
Minä palasin tänne jos muistatkaan
näin sun työntävän vaunuja lasten.
Yhä muistin myös sen kuinka aikoinaan,
olit minunkin olkaani vasten.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.
Sinä ikkunan vieressä istuit vaan,
minä kolmatta kuppia ryystin.
Nousit ylös ja yöhön jo tummuvaan,
pian katosit silmistäin tyystin.
Minä haaveilin vaan, että joskus mä saan,
tulla luoksesi kahvilla käymään.
