perjantai 15. huhtikuuta 2016

2016 runo kaverille

2016


Kaverille

Elin kerran kesän, niin kaunoisen
muistot sieltä tulvii viel mielehen.
Niin kauniin kukan mä kohtasin,
joka herätti mielen, vain unelmiin!

Kuin yllä pilvein me tanssittiin
kesäpäivät peittyivät haaveisiin.
Aika tuo kuuluikin kauneimpiin,
oli unelma kaunis, mutta harhaa niin.

Uni kerran päättyi se kestää ei voi,
meidän päivät parhaat ne aika vei.
Kukkaniittyin yllä jos liideltiin,
unelmat kauniit jäi meille muistoihin!

Päivät kerran kun päättyy, ei mitään jää,
jospa viesti pienikin jotain lämmittää..
Tai jospa vietkin, koneeni murskaamoon,
ei pieni viestikään, jää meille muisteloon.

Kertomuksen perusteella..
M Strandén

Kevättä rinnassa (kevät runo)

H:ki7.5.1998 00.10
                  Kevättä rinnassa.


                  Maa kun kiertää auringon,
niin kevät meillä jälleen on.
Kesän kynnyksellä seison,
kuulen äänen, peipon sekä leivon.

Kohta tavalliseks muuttuu,
luonnon juhlahetki tää.
Kaikki ininään kun suuttuu,
itikat kun tulee nää.

Kesän nautinto on poissa,
itikat kun nousee soista.
Mutt lintusia laulattaa,
kun itikoista ruokaa saa

Mauno Strandén H:ki

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Antero ja kaunis nainen

Antero näki kauniin naisen   12.3.2016

Näimpä minä nätin tytön
tytön niin tosi komian.
Hän antoi kauneimman hymyn
kelle hän hymyili?
Katsoin heti taaksenikin,
siellä ei ketään ollut,
olikos minulla nokea nokassa,
taikka puuroa rynnäksillä
taikka paita housun päällä?
Ei mitään näistä,
hän hymyili minulle,
minulle vanhalle pojalle!

Heti hän sulatti syömmein,
siitä aivan hämmennyinkin,
en saanut sanoja suustani,
en mitään järjellistä,
kauniille syömmeni sulattajalle.
Olinko minä paniikissa,
vaiko tuliko hännän alla,
sillä siunatulla hetkellä,
tiaisuus ohi kuin tähden lento,
toivon totisesti toista tilaisuutta!

Anteron kertomuksen perusteella! Mauno Strandén

Ps. antero lähenee jo yli 50 v, mutta luonteva lähestyminen naisen kanssa on hiukan vaikeaa, kun ei tiedä kuinka suhtautua ja mistä puhua! Kovasti avulias kaveri tietokone probleemissa.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Syys tunnelmia!

Helsinki torstai, 11. tammikuuta 2001

Syksyn tunnelmia

Räntää sataa litisee,
kansa yskii pihisee.
Askel raskas kulkijalla,
tie on liukas jalan alla.

Avaruus ja ikuisuus,
jääneet pilviverhon taa.
Liekkö siellä koti luojan?
Näinhän meille kerrotaan.

Näinkö miettii kulkija,
räntäsateen kastama.
Matalahan majaan astuu,
hartioilla raskas vastuu.

Jo kohta kiukaan kihinässä,
kuvan kauniin mieli luo.
Kesästä ja lämpimästä,
kohta kaikki totta tuo.

M Strandén
Suomesta

maanantai 22. helmikuuta 2016

Käin kukkauset

O:la 27.5.1998 21.45



Käin kukkaukset


Käin kukunta kunnaalta kaaniina kuuluu,
vanhoilta piijoilta pelekästään huu huu.
Mustarastas se suloisen sointinsa antaa,
johon kurpan tuo kurnutus ei ota kantoo.

Luonto hiljainen on, toista oll ennen,
kun käittii kukkuivaivat tullen ja mennen.
Mustarastas se suloisen sointinsa antoi
johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Kaukana käki nyt orpona kukkuu,
etelän reissuilla kaverit hukkui.
Siellä EU:ssa särvitään, pikkulintuja monta,
jonkun meilläi pitäs sannoo:,, Perin onnetonta.

Elotonta reservaattii meille nyt luodaan,
ottooko pitäs vua, mitä etelästä suodaan.
Nythän tässä pitäs jo nyrkkiä näyttee,
ei lintuja sua syyvvä, tai kaikkia täyttee.

Onko piättäjät menneet jo eu:ssa lankaa,
Pitäskö heille jo hommata, hamekankaat,
Mitää ei heillä, tolokkua oo ennee.
Ovat ostaneet uutena, reikäsen vennee..
 
Mauno Strandén

torstai 18. helmikuuta 2016

Suurin elämässä!


Suurin elämässä on rakkaus!
Se antaa merkityksen elämään.
Silloin elämä on elämisen arvoista …
Se tekee joskus askeleen niin kevyeksi,
Jalat tuskin aina tapaavat maahan?
Se voi olla usvaakin usvaisempi olotila?
Se laittaa ajatukset omalle kiertoradalleen.
Se hymyilyttää, vaikka ei olisi aihetta?
Se antaa elämyksiä joita ei todeksi uskoisi,
siksi joskus siihen täytyy suhtautua varauksellisesti!
Hullaantuiko joskus, ei ne oli vain kauniita muistoja ;)

Mauno Strandén 2016

maanantai 1. helmikuuta 2016

Muistojeni joulu 20.12.1997

Helsinki 20.12-97 Joululauluni


Muistojeni joulu.


Taas Joulu tuo,
ja lämmön luo,
meidän sisimpään,
nuoruutemme Joulut tulee mieleen.
Ne kauniita oll
elämälle sydän sykki vaan,
ja vesi tuli pikkupojan kieleen.
"Äidin ruuat maittavat,
ja tupa hiljainen,
se oisko ollut rakkauden siemen."

Sä tulit silloin Joulu oi,
tupaan hiljaiseen,
jäit lähtemättömästi
pienen pojan mieleen.
Oi Joulu jälleen tullos taas,
sä tupaan hiljaiseen,
nyt kylvön aika tässä meillä lienee.
"Muistoihinne jätämme sen nytten itämään,
kun kuljette te rakkauden teillä."

Muistatteko meitä vielä,
lapset vuoden kahdentuhannen,
kuink sukupolvet kukkii,
sitt unhonyöhön hukkuu.
Oi lapsi kahdentuhannen,
mis ompi hiljaisuus,
vain siellä Joulurauha, sykkii hiljaa syntyy.
"Oi lapset kahdentuhannen,
mis ompi hiljaisuus,
vain silloin rakkautes palaa syttyy..."

Mauno Strandén