Kirjoitettu 20.5.2017 Vastaus kirkon kutsuun 21.5-17 En esitä enkä kerro!
Tasavuosia täyttäville
Arvoisat naiset,
herrat, sekä lapset.
Joukkomme tasavuotisia,
juhlamielellä tulemme,
arvostamme muistamista!
Elo tallessa eletty,
onko jotain vielä tekemättä?
Muistot vielä kirjoittamatta
kohokohdat kertomatta
ohjeeksi oleville ojennettu?
Joillakin mieli maassa matelee,
toisella aatos taivasta tavoittaa
Joku miettii mitä jäi tekemättä.
Nyt on aikaa ajatella
tehdä sitä mikä tekemättä jäi.
Aika antaa ajatuksen lentää,
kauneimmat ideat kiteyttää,
Panna niitä paperille,
taikka peräti biteiksi tikulle
on silloin jälkipolville tietoa.
Jälkipolvet ei aina kysele,
joskus tulee senkin aika,
olispa pitänyt kysyä sitä tai tätä.
Mepä teemmekin kivan jekun,
vastaamme vaikka ei kysyttykään!
Harrastakaamme myös liikkumista,
ihan kuin omaksi iloksi
lääkeyhtiöiden vahingoksi.
eikä vain levätä laakereilla,
Pidetään huolta itsestämme!
Kirkolle suuri kiitos!
Muistihan se maksajaakin.
Kerran viidessä vuodessa,
onhan sekin jo jotakin.
Vieraana, kanssa samanikäisten.
Mauno Strandén
lauantai 20. toukokuuta 2017
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
Joulua 1950 Kiteellä
Joulun tunnelmaa 1950 Kiteellä
Oi sitä Joulun tunnelmaa
ja hakua joulukuusen.
kun syvässä lumessa raahustaa
luokse kauneimman joulukuusen.
Poika tehnyt pienen kelkankin,
jonka sarjakuvissa näki,
ei siinä kuusi pysynyt ollankaan
ja edessä oli iso mäki.
Lumi haaroihin asti upotti
oli hankala edetä kotiin
joulun tunnelma pojalla herkässä
äiti rakkain kotona oli.
Minä muistan äitiä lämmöllä
oli paikkakunnan köyhistä köyhin
silti parastaan yritti kotona
et ois lapsilla ruokaa ja lämmin!
Minä kiitän kaikesta Jumalaa
joka äidille voimia antoi
hän rukoili puolesta poikien
hänen rukous taivaisiin kantoi!
Mauno Myrskylästä
Lähetetty esitettäväksi Järviradioon aamuksi
Kirjoitettu 19.12.2016 "esitettiinkin Järviradiossa klo 9,32" Ihastelivat olipa kaunis runo!
lauantai 3. joulukuuta 2016
Kerran kesällä nuoruuden!
Kerran kesällä nuoruuden Jouluk. 2016
Mä kerran kesällä nuoruuden
sun neito kohdata sain,
luojan johdatus
ihmisen kaipaus,
riemuun mun mieleni sai!
Olit kaikein kaunehin telluksen
sen kohta huomata sain
en tohtinut sinua lähestyä
olit prinssessa minusta ain.
Silti haaveilla hetkisen sinua sain,
kun kohta lähdinkin pois,
sun silmäs ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilla sain!
Hymys naurusi hellästi hersyivät,
kuin keväinen aurinko,
haaveilit onnesta prinssessan
mikä mahdoton olla ei vois.
Aina ei käy niinkuin haaveillaan
siinä useinkin pettyä saa,
silloin tie voi ollakin okainen
ei riemusta tietoakkaan.
Silti haaveilla hetkisen sinusta sain,
kohta lähdin kauaksi pois,
sun silmäsi ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilin vain..
Duunaus vaiheessa, voitte kokeilla meneekö sävelellä pikkusyntinen!
Musiikin nimi ei ole enteellinen, oli vain niin sopiva rytmitys ja sointuvuus
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Tanssit sirppiliiterillä
Tanssit
sirppiliiterillä
Aloitettu kirjoittaa 2016
Muistan kauan sitten,
kun mentiin tanssimaan,
sirppiliiterille, minnes muutenkaan.
"siellä neidot ootti, hyvää noutajaa,
joskos pääsis hiukan vaikka valssaamaan.".
Orkesterit siellä soitti,
rytmit kuumimmat
solistina siellä Gröönit tai Taipaleet
"parastaan kun koitti, tanssinpyörteissä
oli tango, valssi tai tsat sat saa,"
Tuli taasen tanssi ilta
mentiin tanssimaan
näin mä siellä neidon, iki-ihanan,
"Hän katsoi mua kauan ja hymyili
mulla silloin sekos jopa askelkin.."
Tuli uusi tanssi ilta
mentiin joraamaan
hain tanssiin neidon, sen iki-ihanan
"meillä synkkäs yhteen tanssiaskeleet
se liitti yhteen, meidän sydämet.."
Kun aika kului
aloin huomata
paras mitä toivoin, kun hänet sain.
"Hän neuvot parhaat, antoi elämään,
ja suhde hyvä jatkuu meillä vaan!"
Mauno Strandén
Huomenna poistan ja trimmaan keskeneräinen... sävel kuuntele merta
Muistan kauan sitten,
kun mentiin tanssimaan,
sirppiliiterille, minnes muutenkaan.
"siellä neidot ootti, hyvää noutajaa,
joskos pääsis hiukan vaikka valssaamaan.".
Orkesterit siellä soitti,
rytmit kuumimmat
solistina siellä Gröönit tai Taipaleet
"parastaan kun koitti, tanssinpyörteissä
oli tango, valssi tai tsat sat saa,"
Tuli taasen tanssi ilta
mentiin tanssimaan
näin mä siellä neidon, iki-ihanan,
"Hän katsoi mua kauan ja hymyili
mulla silloin sekos jopa askelkin.."
Tuli uusi tanssi ilta
mentiin joraamaan
hain tanssiin neidon, sen iki-ihanan
"meillä synkkäs yhteen tanssiaskeleet
se liitti yhteen, meidän sydämet.."
Kun aika kului
aloin huomata
paras mitä toivoin, kun hänet sain.
"Hän neuvot parhaat, antoi elämään,
ja suhde hyvä jatkuu meillä vaan!"
Mauno Strandén
Huomenna poistan ja trimmaan keskeneräinen... sävel kuuntele merta
tiistai 22. marraskuuta 2016
Herrain pelkoa!
H:ki 7.3-98
Herrain pelkoa
Rodut täytyy saada sekoon,
se on in, päivänpolitiikan tekoon.
Meidän palveltava hyvin poikaa etelän,
se tekee Suomipojastakin vetelän.
Ei tottunut oo, herrain persettä nyt nuoleen,
meni oman maansa puolesta vaikka kuoleen.
Nyt herrakansaa pitää pokkuroida,
ei vapautua hevillä nyt voida.
Koptereilla pötkii pakoon johtajamme,
jos saaste jostain uhkaa tanhujamme.
Kivi kenkään päättäjille täytyy asettaa,
ettei ala meitä jälleen kusettaa
M Strandén H:ki
Herrain pelkoa
Rodut täytyy saada sekoon,
se on in, päivänpolitiikan tekoon.
Meidän palveltava hyvin poikaa etelän,
se tekee Suomipojastakin vetelän.
Ei tottunut oo, herrain persettä nyt nuoleen,
meni oman maansa puolesta vaikka kuoleen.
Nyt herrakansaa pitää pokkuroida,
ei vapautua hevillä nyt voida.
Koptereilla pötkii pakoon johtajamme,
jos saaste jostain uhkaa tanhujamme.
Kivi kenkään päättäjille täytyy asettaa,
ettei ala meitä jälleen kusettaa
M Strandén H:ki
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Iso lintu
Uudellen muokattu versio!
Muistelo isosta linnusta
Tapasin minä suuren linnun
kolkassa itäisen Suomen,
laidalla suuren vesistön.
Silloisilla korpimailla,
nykyisillä metsämailla.
Kuljettiimpa kuusikoissa
männiköissäkin mentihin
sinä kuumana kesänä.
Kävelyä kaiken aikaa,
vedet juotiin suorahan suosta.
Empä tiennyt tulevasta,
onnen tunteesta orastavasta.
Joka mieltäni mylläisi,
se oli ihanaa harjoitusta,
keskustella jopa kinastella!
Poikettiimpa linnun luona
pöydän laittoivat koriaksi.
Maistui hyvin antimenne,
vieläkin muistelen makuja,
kaikki oli kiitettävii!
Metsäpomon määräyksestä,
siihempä sitten majoituttiin,
täysylöspidossa elettiin.
Kuukausi siinä menikin,
viikonloppuna kotona kipaistiin!
Oli siellä talossa "neitonenkin"
harvinainen luojan luoma
niin kaunis ja suorasanainen
pääni pyörällle panija
komenteli, silti häntä ihailin.
Näytin varmaan honkkelilta,
kummajaiselta kumminkin.
Täytit melkein ajatukset,
maanpinnalle taas palautit,
sanananmiekalla sivalsit!
Kohta, pelit pystyyn pistettihin.
Neitonen voitosta varma
sellainen mulla pelikaveri!
Tuimaa oli pallon kulku
voittopisteet sitten laskettihin.
Olisko pitänyt voitto antaa,
neijjolle niin simpsakalle,
sopusuhtaisalle kaikin puolin,
luojan hyvin työstämälle!
Siinäkö ystävyytemme mokasin?
Työtä oli päivät pitkät
mitata mantuja monia.
Tärkeimmäthän vaakittiinkin,
kuivattamaan kopimaita.
Mielenkiinnolla iltoja odotin.
Käytiimpä rannalla upean järven
Korven halki pirpeteltiin,
hetken aavaa ihasteltiin.
Järvihän oli tosi komia,
vesi niin kirkkaasti kimalsi.
Ekaa kertaa neijjon kanssa,
ei siinä paljoa puheltu.
Jännittikin vietävästi,
sanoakkin piti jotain viisasta,
parempi kun pidin suuni kiinni.
Kohta mentihin neijjon "kotia" kohti
matka joutui joutuisasti.
Käsi kättäkin hellästi tapasi
mättähillä kumpikin kulki
polku välissä tyhjänä lepäsi.
Mieleni olis tehnyt jutella,
mikä tullee sinusta isona
taikka metsän mustikoista.
Kanssas olosta loistavasta
kiittää hetkistä ihan pikkuisista.
Kaverinipa metsässä koijan keksi
tehdäämpä kyinen keppi,
annappas se neitoselle,
fiksulle, ison linnun tyttärelle.
Siitähän riemu jo repesi!
Ärtyi neitonen isosti,
Nakkasi tuon kyisen kepin,
tulisesti, voimalla viskasikin,
lensi tunnin, lensi kaksi,
katosi iäksi pieni pilamme.
Oltiimpa me noloina silloin
kadutti temppu kauhiasti.
Nolotti niin vietävästi,
eipä auttanut lepyttelyt.
Oltiimpa me tomppeleita!
Ison linnun poika keitti,
rantakalan niin makoisen,
kuhat oli upean järven!
Lautasina järven kivet.
Sammakon joku suustaan päästi.
Olipa kesä kaunis silloin
painuipi mielehen syvälle.
Usein muistelen hyvällä
olihan upea kokemus.
Joku soitti sielujen säveltä!
Paljon aikaa siitä mennyt,
kesällä silloin oppi paljon,
työtä tehtiin yhtiölle.
Opin jutteleen myös tytölle,
neitoselle niin "ihanalle".
Joskus mietti suunnistaja
voisko neidoille oikeasti jutella
kertoa miltä tuntui miekkosesta
köyhästä apupojasta
suuren linnun tyttären ihailijasta.
Keskustelut kanssasi parasta,
vaikkei mitään erikoista,
sanansäiläsi upposi syvälle.
Halusit voittaa keskustelut
loppujen lopuksi voititkin kaiken!
Viestipä neito, liki vuoden päästä,
kiipesipä kotikoivuun korkealle,
katsoi näkyiskö onnea tulevaa?
Näkyikyikin ihan sopivansomasti,
ihanko lottovoittaja, taisi olla enemmänkin!
Oli hän kuin aatelinen,
minä tuskin renki pahanen.
Kartano ja virka puuttui
eikö siis mitään yhteistä!
Tuskin lämmintä ajatustaan,
uhrasit koskaan minulle!
Ihailinko ihan turhaan,
aatokseni meni harhatarhaan.
Kiukkuinenkin olit sopivasti,
ajatukses juoksi joutuisasti,
suutkin kiinni meillä loppuun asti..
Tajusin hänen suuret suunnitelmat!
Minä taas vahvan elämän virran,
korkehimman tuon ohjauksessa..
kuumeisesti kumppania etsin,
yhteisen onnemme rakentajaa.
Laitanko vielä jotakin(älä laita).
Mieli tekis laittaa jotakin,
kielen päällä pyöriväistä,
vuosikymmenet muhinutta,
kaihon kaukaista havinaa.
Elämän suurta nostalgiaa!
Tämmöistä musiikkia hieno kuunnella alla! Lähinnä käy kevennyksestä!
https://www.youtube.com/watch? v=QN8bCjKLo7I
Muistelo isosta linnusta
Tapasin minä suuren linnun
kolkassa itäisen Suomen,
laidalla suuren vesistön.
Silloisilla korpimailla,
nykyisillä metsämailla.
Kuljettiimpa kuusikoissa
männiköissäkin mentihin
sinä kuumana kesänä.
Kävelyä kaiken aikaa,
vedet juotiin suorahan suosta.
Empä tiennyt tulevasta,
onnen tunteesta orastavasta.
Joka mieltäni mylläisi,
se oli ihanaa harjoitusta,
keskustella jopa kinastella!
Poikettiimpa linnun luona
pöydän laittoivat koriaksi.
Maistui hyvin antimenne,
vieläkin muistelen makuja,
kaikki oli kiitettävii!
Metsäpomon määräyksestä,
siihempä sitten majoituttiin,
täysylöspidossa elettiin.
Kuukausi siinä menikin,
viikonloppuna kotona kipaistiin!
Oli siellä talossa "neitonenkin"
harvinainen luojan luoma
niin kaunis ja suorasanainen
pääni pyörällle panija
komenteli, silti häntä ihailin.
Näytin varmaan honkkelilta,
kummajaiselta kumminkin.
Täytit melkein ajatukset,
maanpinnalle taas palautit,
sanananmiekalla sivalsit!
Kohta, pelit pystyyn pistettihin.
Neitonen voitosta varma
sellainen mulla pelikaveri!
Tuimaa oli pallon kulku
voittopisteet sitten laskettihin.
Olisko pitänyt voitto antaa,
neijjolle niin simpsakalle,
sopusuhtaisalle kaikin puolin,
luojan hyvin työstämälle!
Siinäkö ystävyytemme mokasin?
Työtä oli päivät pitkät
mitata mantuja monia.
Tärkeimmäthän vaakittiinkin,
kuivattamaan kopimaita.
Mielenkiinnolla iltoja odotin.
Käytiimpä rannalla upean järven
Korven halki pirpeteltiin,
hetken aavaa ihasteltiin.
Järvihän oli tosi komia,
vesi niin kirkkaasti kimalsi.
Ekaa kertaa neijjon kanssa,
ei siinä paljoa puheltu.
Jännittikin vietävästi,
sanoakkin piti jotain viisasta,
parempi kun pidin suuni kiinni.
Kohta mentihin neijjon "kotia" kohti
matka joutui joutuisasti.
Käsi kättäkin hellästi tapasi
mättähillä kumpikin kulki
polku välissä tyhjänä lepäsi.
Mieleni olis tehnyt jutella,
mikä tullee sinusta isona
taikka metsän mustikoista.
Kanssas olosta loistavasta
kiittää hetkistä ihan pikkuisista.
Kaverinipa metsässä koijan keksi
tehdäämpä kyinen keppi,
annappas se neitoselle,
fiksulle, ison linnun tyttärelle.
Siitähän riemu jo repesi!
Ärtyi neitonen isosti,
Nakkasi tuon kyisen kepin,
tulisesti, voimalla viskasikin,
lensi tunnin, lensi kaksi,
katosi iäksi pieni pilamme.
Oltiimpa me noloina silloin
kadutti temppu kauhiasti.
Nolotti niin vietävästi,
eipä auttanut lepyttelyt.
Oltiimpa me tomppeleita!
Ison linnun poika keitti,
rantakalan niin makoisen,
kuhat oli upean järven!
Lautasina järven kivet.
Sammakon joku suustaan päästi.
Olipa kesä kaunis silloin
painuipi mielehen syvälle.
Usein muistelen hyvällä
olihan upea kokemus.
Joku soitti sielujen säveltä!
Paljon aikaa siitä mennyt,
kesällä silloin oppi paljon,
työtä tehtiin yhtiölle.
Opin jutteleen myös tytölle,
neitoselle niin "ihanalle".
Joskus mietti suunnistaja
voisko neidoille oikeasti jutella
kertoa miltä tuntui miekkosesta
köyhästä apupojasta
suuren linnun tyttären ihailijasta.
Keskustelut kanssasi parasta,
vaikkei mitään erikoista,
sanansäiläsi upposi syvälle.
Halusit voittaa keskustelut
loppujen lopuksi voititkin kaiken!
Viestipä neito, liki vuoden päästä,
kiipesipä kotikoivuun korkealle,
katsoi näkyiskö onnea tulevaa?
Näkyikyikin ihan sopivansomasti,
ihanko lottovoittaja, taisi olla enemmänkin!
Oli hän kuin aatelinen,
minä tuskin renki pahanen.
Kartano ja virka puuttui
eikö siis mitään yhteistä!
Tuskin lämmintä ajatustaan,
uhrasit koskaan minulle!
Ihailinko ihan turhaan,
aatokseni meni harhatarhaan.
Kiukkuinenkin olit sopivasti,
ajatukses juoksi joutuisasti,
suutkin kiinni meillä loppuun asti..
Tajusin hänen suuret suunnitelmat!
Minä taas vahvan elämän virran,
korkehimman tuon ohjauksessa..
kuumeisesti kumppania etsin,
yhteisen onnemme rakentajaa.
Laitanko vielä jotakin(älä laita).
Mieli tekis laittaa jotakin,
kielen päällä pyöriväistä,
vuosikymmenet muhinutta,
kaihon kaukaista havinaa.
Elämän suurta nostalgiaa!
Tämmöistä musiikkia hieno kuunnella alla! Lähinnä käy kevennyksestä!
https://www.youtube.com/watch?
torstai 13. lokakuuta 2016
Kiteen reissu videona
Vuoden 1959 muisto, jonka kävin läpi Google mapsilla Teksti ja juonto mukana!
Tämän alta se löytyy klikkaamalla
Tämän alta se löytyy klikkaamalla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)