Jännitystä vastaan!

H:ki 3.1.1995

Jännitystä vastaan..

Kertoisinko, asian mä tosi jännän.

Esiintyjän jännityksen kurimuksen. 

Kauhulla kun ajattelee hetkee,

tuloani yleisöni eteen.

Jännitys jo sisälläni raastaa mua.

En tunne yleisöä, eikä se taas mua.

Horkka taikka kramppi, vaivaa vatsaa,

vaikka kuinkapaljon tähän satsaan.

Yksin olen yleisöni eessä.

Mennyt keskel petolauman hurjan.

Itsevarmuuteni lienee tosi kurja.

Jotenkin nyt kimppuunkäynti täytyy kestää.

Siinä pojan posket ovat kalpeet.

Kuin yksin tyhjänpäällä tässä kulkee.

Kädet kostuu, kylmäst hiestä nyt varmaan.

Sydän pikkuhilja, nousee aivan kurkkuun.

Itseäni orvonlailla katonrajasta kun tsiikaan.

Kädet vapisevat, sanat unohtuvat,

kuin kuumaperuna, joku kumma,

suussa tuntuu olevan jo liikaa…

Mutta ystävät, tää elämä on ainutkertainen.

Luojan kuva, ainut vertainen.

Siksi turhaa lienee meidän jännittää.

Vaan räväkästi yleisömme lämmittää.

Toivon esiintymisjännitteiden jäävän tähän.

Saanen syventyä uuteen elämähän.

Sananmiekan harjoituksen aloitanko tänään

Jännityskin pikkuhiljaa tallaantukoon länään.

Mauno Strandén

Voi hyvä jysäys!

8. maaliskuuta 1998

"VOI HYVÄ JYSSÄYS"

Kuka mittaa kuka tietää.

Kuka mittaa avaruuden matkan,

kuka ajan ikuisuuden.

Olemmeko tomu alkuräjähdyksen,

mikä järjen tärkeysjärjestyksen,

ajatuksen sielukkuuden.

Ahneudelle tekee tilaa,

hetken valtiaat,

ja kaiken pilaa.

Tuhkaa tuleville jää,

myrkyt kaikki levällään.

Tiedä vaikka jysähtää.

Pessimisti

Mauno Strandén

Herrain pelkoa!

H:ki 7.3-98

Herrain pelkoa

Rodut täytyy saada sekoon,

se on in, päivänpolitiikan tekoon.

Meidän palveltava hyvin poikaa etelän,

se tekee Suomipojastakin vetelän.

Ei tottunut oo, herrain persettä nyt nuoleen,

meni oman maansa puolesta vaikka kuoleen.

Nyt herrakansaa pitää pokkuroida,

ei vapautua hevillä nyt voida.

Koptereilla pötkii pakoon johtajamme,

jos saaste jostain uhkaa tanhujamme.

Kivi kenkään päättäjille täytyy asettaa,

ettei ala meitä jälleen kusettaa

M Strandén H:ki

Myrskyn jälkeen!

Orimattila 30.7.1998

Myrskyn jälkeen

Kesämyrskyn jälkeen,

kiitää repaleiset pilvet.

Tuovat kaihon kaukaisuuteen,

liikutuksen nykyisyyteen.

Aistii luonnon rytmin kiihkeen,

kaiken täällä katoavan,

meistä ei jää muistoakaan,

iankaikkisuuteen haihtuu kaikki.

Ei tärkeäkään elää saa,

ylpeäkin katoaa.

Kaasuks kaikki avaruuteen haihtuu,

eläjät kun täällä vaihtuu.

Rakkausko täällä kestää,

ei rakkauden tuloa voi estää.

Jumala on rakkaus,

näin on jossain kertomus.

Kaunis rakkauden hetki,

siihen luoja salaisuuden kätki.

Teeppäs retki taivannrannan taa,

pilvet repaleiset kuljettaa.

Mauno Strandén