Orimattila 19.11.1996
Syksy
Ankeutta harmautta, syksy
meille antaa,
Atlantilta pilvet suuret
vettä meille kantaa.
Sataa suurin pisaroin,
kaikki täällä kastuu,
vaikka kuinka varoen,
luonnossa nyt astuu.
Metsäretken tehdä saan,
suureen hiljaisuuteen,
luonnonkirkkoon menen vaan
ja katsoo kaukaisuuteen.
Sammaleiden kasvustot,
parhaimmat on siellä,
lajitelma loputon ja
tuoksuvatkin vielä.
Retki metsänuumeniin, se
kyllä maksaa vaivan,
syksyn väriloiston nään,
tähtiä en taivaan.
Jo timanteiksi muuttuu,
vesipisaratkin nuo,
vain yksi täältä
puuttuu, kukkaloisto tuo.
Syvemmälle metsään, on
hyvä kuljeskella,
luontoa kun siellä on helppo lueskella.
Nuotion kun tekee, luokse
ikikuusikon,
tervaskanto palaa, nyt
melkein kesä on.
Pisarat kun pudotessaan,
sammaleessa sipsuu,
hahmo harmaa nuotiolla,
yksin siellä istuu.
Katsoo liekkiin
suunnistaja, vielä synkän salon,
laittaisinko liekkeihin,
tuonkin koivuhalon.
Mauno Strandén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti