Käin kukkauset

O:la 27.5.1998 21.45

Käin kukkaukset

Käin kukunta kunnaalta kaaniina kuuluu,

vanhoilta piijoilta pelekästään huu huu.

Mustarastas se suloisen sointinsa antaa,

johon kurpan tuo kurnutus ei ota kantoo.

Luonto hiljainen on, toista oll ennen,

kun käittii kukkuivaivat tullen ja mennen.

Mustarastas se suloisen sointinsa antoi

johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Kaukana käki nyt orpona kukkuu,

etelän reissuilla kaverit hukkui.

Siellä EU:ssa särvitään, pikkulintuja monta,

jonkun meilläi pitäs sannoo:,, Perin onnetonta.

Elotonta reservaattii meille nyt luodaan,

ottooko pitäs vua, mitä etelästä suodaan.

Nythän tässä pitäs jo nyrkkiä näyttee,

ei lintuja sua syyvvä, tai kaikkia täyttee.

Onko piättäjät menneet jo eu:ssa lankaa,
Pitäskö heille jo hommata, hamekankaat,
Mitää ei heillä, tolokkua oo ennee.

Ovat ostaneet uutena, reikäsen vennee..

 

Mauno Strandén

Suurin elämässä!

Suurin elämässä on rakkaus!
Se antaa merkityksen elämään.
Silloin elämä on elämisen arvoista …
Se tekee joskus askeleen niin kevyeksi,
Jalat tuskin aina tapaavat maahan?
Se voi olla usvaakin usvaisempi olotila?
Se laittaa ajatukset omalle kiertoradalleen.
Se hymyilyttää, vaikka ei olisi aihetta?
Se antaa elämyksiä joita ei todeksi uskoisi,
siksi joskus siihen täytyy suhtautua varauksellisesti!
Hullaantuiko joskus, ei ne oli vain kauniita muistoja ;)

Mauno Strandén 2016

Muistojeni joulu 20.12.1997

Helsinki 20.12-97 Joululauluni

Muistojeni joulu.

Taas Joulu tuo,

ja lämmön luo,

meidän sisimpään,

nuoruutemme Joulut tulee mieleen.

Ne kauniita oll

elämälle sydän sykki vaan,

ja vesi tuli pikkupojan kieleen.

"Äidin ruuat maittavat,

ja tupa hiljainen,

se oisko ollut rakkauden siemen."

Sä tulit silloin Joulu oi,

tupaan hiljaiseen,

jäit lähtemättömästi

pienen pojan mieleen.

Oi Joulu jälleen tullos taas,

sä tupaan hiljaiseen,

nyt kylvön aika tässä meillä lienee.

"Muistoihinne jätämme sen nytten itämään,

kun kuljette te rakkauden teillä."

Muistatteko meitä vielä,

lapset vuoden kahdentuhannen,

kuink sukupolvet kukkii,

sitt unhonyöhön hukkuu.

Oi lapsi kahdentuhannen,

mis ompi hiljaisuus,

vain siellä Joulurauha, sykkii hiljaa syntyy.

"Oi lapset kahdentuhannen,

mis ompi hiljaisuus,

vain silloin rakkautes palaa syttyy..."

Mauno Strandén

Kiteetä Laulun sanat!

Helsinki 25.5.1998

Kiteetä

Kitee on kaunehin Karjalanmaa,

niin kauniina vaarat sen siintää.

Kukkivat tuomet ja pihlajat taas,

näin aikamme yhteinen rientää.

Vieläkö täällä on kukkiva maa,

kun palaamme nuoruuden teille.

Kuulemme kielenne suloisen taas,

se on sitä Kiteetä meille.

Ystävät miksi on tää hiljaisuus,

kaikki on kaukana meistä.

Tulkaamme taasen yhtehen taas,

olemme yksi taas teistä.

Kiteellä nuoruuden kultaamat maat,

on painunut sieluun ja syvään.

Kun tulemme luoksenne tänne nyt taas,

muista muistojen kultaama sydän.

Näättekö tänään mun naamion taa,

aika sen kaikille laittaa.

Mutt, katsoa taakse tuon naamion saa,

siellä kädet sulle ruusuja taittaa.

Mauno Strandén