Ei hassumpaa

                                                                                           Helsinki 25.12.1998

Ei hassumpaa

Lohta Norjasta on Suomi on tuonut,

kinkun vetisen on Tanska suonut.

Terävimmät aineet Viro antaa,

juomat sieltä kansa kantaa.

Kaiken mässäilyjen jälkeen,

kuulen lievän ähkäisyn,

velkarahalla,

mutt ei ollut hassumpaa.

Tähänhän se EU vie,

on monelle se mieron tie,

kun johtajamme sorsii omaa kansaa,

se menee ulkolaisen ruuan ansaan.

Direktiivit tehotaloutta suosii,

sieltä saamme taudit,

hormoonitkin suoniin.

Silti kuulen lievän ähkäisyn:

Ei ollut hassumpaa...

M Strandèn

Runo jäitä porstuaan!

Jäitä porstuaan

Kerran elämän alulla,
tuon neiton kohdata sain.
Hänen silmät vilkkui,
ja mymysi välkkyi,
sitä poika ei vastustaa voi!

Hän etäisyyden piti tietenkin,
sehän selvää olikin kai,
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Silti pakkasen neitonen
rauhan mielestäin helposti vei.
Hänen silmänsä vilkkuivat
naurunsa helkkyivät,
jota koskaan en unohtaa voi!

Säkenöit mulle yhä enemmän
kuin kuuran kritallit nuo.
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Mauno Strandén

Valssin sanoja