Runo jäitä porstuaan!

Jäitä porstuaan

Kerran elämän alulla,
tuon neiton kohdata sain.
Hänen silmät vilkkui,
ja mymysi välkkyi,
sitä poika ei vastustaa voi!

Hän etäisyyden piti tietenkin,
sehän selvää olikin kai,
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Silti pakkasen neitonen
rauhan mielestäin helposti vei.
Hänen silmänsä vilkkuivat
naurunsa helkkyivät,
jota koskaan en unohtaa voi!

Säkenöit mulle yhä enemmän
kuin kuuran kritallit nuo.
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Mauno Strandén

Valssin sanoja