perjantai 19. kesäkuuta 2015

Linnut laulun sanat

Linnut H:ki 30.3.1995

Kun itäinen tuuli nyt lämpönsä suo
ja kukkihin peittyvi maa.
Linnut ne taivaalla taas kaartelee,
ja laulunsa meille ne suo..

Pääsky, lintu lämpimän etäisen maan,
pääsky tuot kuin ystävä terveiset taas.
Pääsky sulo laulusi kuulen,
muistuu mieleeni jälleen,
suuren rakkauden..

Kun päivä taas illaksi nyt laskeutuu
ja tuoksut nyt täyttävi maan,
kun linnut ne ylhäällä lentävät vaan,
niin terveiset perille saan..

Linnut, lento niiden on kaunista niin.
Linnut, laulu niiden jo vie muistoihin.
Linnut, merkin herkän ne antaa,
kauas taivaalla liitää,
luokse kaukaisen maan..

Mauno Stranden

Ps. tehty Keinutie 5:den kekkereihin, jossa se esitettiin hanurin säestyksellä! (säv, lokki)

Keinutie 5 täytti 30 vuotta!

Keinutie 5 H:ki 28.8.1995

Tänään juhlat meidän talon,
muistetaan sit monin tavoin.
Nuorelta se vielä näyttää,
vaikka 30 vuotta jo täyttää.

Lippu vedetty on salkoon,
juhla on siis päässyt alkuun.
Tuttuja on täällä monta,
eikä yhtään onnetonta!

Ihmisiä täällä moneen lähtöön,
esimerkinnii voisi kertoo:
Yhtenä vois olla tää, meijjän pappi
ja sitten vielä Haran Matti!

Nyt kun taasen yhes ollaan,
rupatellaan, kuuman kesän kuulumiset,
menemiset, tulemiset, ilot, surut,
itsekunkin jaksamiset!
Mielen virkistystä saamme,
sitä toisillekin jaamme!

Onnea talolle ja itsellemme

Mauno Strandén

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Runo Keinutie vitoselle 20.5-1994

Kuulkaa nyt kaikki ystävämme
ruusutarhan perustimme tänne.
Silmäin iloks talon väelle,
ja tomerille ikämiehille!

Oodi hetken kauneuden,
kavään kaiken rakkauden,
rinnoin ylväin käymme
kohti uutta kesää,
linnut rakentavat pesää.

Rakkauden nuo symboliset ruusut,
istutamme maahan tähän
johon jäävät elämähän,
iloa ne meille tuottaa,
eikä tehdä työtä suotta!

Kiitos, jotka osallistutte tähän,
autamme kai luontoakin vähän.
Miehet ronskit kevääl herää,
ymmärtää ne kauneuden perään.
Silmäin iloa nyt kukat tuottaa,
ruusuun aina sydän luottaa..

Mauno Strandén

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kitee kaunehin Karjalan maa




                        Orimattila 25.5.1998

                      Kitee kaunehin.


Kitee on kaunehin Karjalanmaa,
niin kauniina vaarat sen siintää.
Kukkivat tuomet ja pihjalat taas,
näin aikamme yhteinen rientää.

Vieläkö täällä on kukkiva maa,
kun palaamme nuoruuden teille.
Kuulemme kielenne suloisen taas,
se on sitä Kiteetä meille.

Ystävät miksi on tää hiljaisuus,
kaikki on kaukana meistä.
Tulkaamme taasen yhtehen taas,
olemme yksi taas teistä.

Kiteellä nuoruuden kultaamat maat,
on painunut sieluun ja syvään.
Kun tulemme luoksenne tänne nyt taas,
muista muistojen kultaama sydän.

Näättekö tänään mun naamion taa,
aika sen kaikille laittaa.
Mutt, katsoa taakse tuon naamion saa,
siellä kädet sulle ruusuja taittaa.


Mauno Strandén

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kirkko tarjoo juhlakahvit


Kirkko tarjos juhlakahvit!

Nyt on hyvä muistutella
paljon vuosia nipussa.
Onko tullunna tulosta
mennytkö elo hunningolle,
Koko arvokas elämä.

Ei oo mennyt hunnigolle
eletty niukka, antoisa elämä.
Poimittu marjatkin maasta.
Kaiken takana on nainen
vaimoni, aikaansaapa savolainen!

Työtä tehtiin pyhät arjet,
siinä oppi lapsemmekin,
jotka kiitosta antavat.
Tulipa liian ahkeroita
ei riitä viikossa päivät!

Nyt on aikaa huilaella
pistää halkoja pinohon.
Sanamiekalla sivaltaa,
sananvapautta puolustaa.
Änkyröitäkös harmittaa.

Mikä olikaan unelma?
Koettaa selviytyä jotenkin.
Puolison hyvän kun löysin
ei kieltänyt harrastusta,
onnea enemmän kuin uneksin.

Mielemme tasapainoisetkin
Yhdessä kuljettu pitkä matka
täydennämme toisiamme
Elämämme onnellinen,
hyvä näin jälkikäteen sanoa!

Kiitän kaikesta Jumalaa
Annoit suurella kädellä
kahmalokaupalla hutkahutit
enemmän kuin aavistelin
Ollaan aina kavereita!
                        
Mauno Strandén  Myrskylä huhtikuu 2015

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Veljeni Tauno 70v

Veljeni Tauno 70 vuotta

Nuorena kun loit sä uraa,
kaivoit kilometrit avo-ojaa.
Vuoroin vuolit vihreätä kultaa,
ei työt raskaimmatkaan
jääneet tekemättä sulta.

Silti raskaan päivän jälkeen,
muistit tangon taikaa.
Polkassakin se oli sulle,
mestaruuden aikaa.

Ei tiennyt Tauno silloin,
vielä aikaa tulevaa,
kuinka vanhana,
on joskus mukavaa.

Hyvä musiikki
ja jalka vipattaa,
jo ihmeasentoihin kengän,
tanssilattialla laittaa saa.

Onnitellen Mauno perh.


Kiteellä Juhannuksena 2001

Kiteellä Juhannuksena 2001


Vietimmepä Juhannusta.
Juhannusta kaiken kansan.
Yötöntä yötä elimme.
Karkeloimme aamuyöhön,
Suomen sulossa suvessa.
Haarajärven rantamilla,
järven ruskeavetisen.

Ystävii oll siellä paljon.
Monta tuttua tull etehen,
vuosikymmenten takua.
Siellä kaikki keinahdeltiin,
musiikissa mukavassa,
seurassa niin rattoisassa.

Kohta oll kokonkin aika.
Kokko kuin elämän kaari.
Hetki kuumana käyvvään,
puut poroksi palavat.
Kaikkoo siinä katsojatkin,
kun ei pala suuri liekki.
Kuka hiillosta kohentaa?

Yksin jääpi ihminenki,
yksin kuin kylmä kekäle.
Ei tule tuumijoita,
ei ystävät paikalle lehaha.
Uudet ihmiset tulevat,
uudet tallaavat tanhuvia,
ikuisesti luulevat elävän.

Taisipa kuva olla juuri siltä kertaa!



Mauno Strandén
M:lä