maanantai 28. syyskuuta 2015

Muisto Kiteeltä 1995

H:ki 27/2-95

Muisto Kiteeltä.

Kiteen muistan, mieleen painunut on syvään,
aatos askaroipi, saapuu joskus kylään.
Nuoren työt ja olot, oli ankeet kovat,
mieleen sittenkin, tulee vain muistot somat.

Kukkui Kiteen käki silloin kaunihimmin,
oli kesä siellä ihana ja lämmin.
Oli lampein ahvenetkin ihan toista maata,
särjistäkin taittiin suolakalaa saada.

Suvirannan iltahetket hyvin muistaa,
ihmissuhteet alkoi silloin luistaa.
Ois kuin mansikka, tuo kakku kermainen,
pantu päälle ihanan tuon kermaleivoksen.

Maistettiinko silloin eloo ihanaa,
ei, muistot tunnettuja on vain ruusuistaan.
Nyt kaikkea on hieno muistella,
kun syksyyn, alamme jo luistella.

Mauno Strandén

maanantai 21. syyskuuta 2015

Käin kukkaukset

O:la 27.5.1998 21.45



Käin kukkaukset


Käin kukunta kunnaalta kauniina kuuluu,
vanhoilta piijoilta pelekästään huu huu.
Mustarastas se suloisen sointinsa antaa,
johon kurpan tuo kurnutus ei ota kantoo.

Luonto hiljainen on, toista oll ennen,
kun käittii kukkuivaivat tullen ja mennen.
Mustarastas se suloisen sointinsa antoi
johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Kaukana käki nyt orpona kukkuu,
etelän reissuilla kaverit hukkui.
Siellä EU:ssa särvitään, pikkulintuja monta,
jonkun pitäs meilläi sannoo:,, Perin onnetonta.

Elotonta reservaattii meille nyt luodaan,
ottooko pitäs vua, mitä etelästä suodaan.
Nythän tässä pitäs jo nyrkkiä näyttee,
ei lintuja sua syyvvä, tai kaikkia täyttee. 
 
Mauno Strandén

torstai 17. syyskuuta 2015

Ratsu nimeltä Thomas!

Sanoisin sävel läheltä liippaa ;) Tuohon aikaan oli tämänniminen jokaisen asiaaseuraavan huulilla, muistanette kai!
 Käydään Paasiveden rannalla taas puolukassa!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Syksy 1996

Orimattila 19.11.1996


Syksy

Ankeutta harmautta, syksy meille antaa,
Atlantilta pilvet suuret vettä meille kantaa.
Sataa suurin pisaroin, kaikki täällä kastuu,
vaikka kuinka varoen, luonnossa nyt astuu.

Metsäretken tehdä saan, suureen hiljaisuuteen,
luonnonkirkkoon menen vaan ja katsoo kaukaisuuteen.
Sammaleiden kasvustot, parhaimmat on siellä,
lajitelma loputon ja tuoksuvatkin vielä.

Retki metsänuumeniin, se kyllä maksaa vaivan,
syksyn väriloiston nään, tähtiä en taivaan.
Jo timanteiksi muuttuu, vesipisaratkin nuo,
vain yksi täältä puuttuu, kukkaloisto tuo.

Syvemmälle metsään, on hyvä kuljeskella,
luontoa kun siellä on helppo lueskella.
Nuotion kun tekee, luokse ikikuusikon,
tervaskanto palaa, nyt melkein kesä on.

Pisarat kun pudotessaan, sammaleessa sipsuu,
hahmo harmaa nuotiolla, yksin siellä istuu.
Katsoo liekkiin suunnistaja, vielä synkän salon,
laittaisinko liekkeihin, tuonkin koivuhalon.

Mauno Strandén

torstai 3. syyskuuta 2015

Tänään kun lauluni laadin

Tänään kun lauluni laadin
laulun niin ihanan,
ystäväs tahtoisin olla, nyt sekä ainiaan!
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään.
Liidellä kevyesti, kuin perhoset erämaan,

Hetki tää, mieleen jää,
hetki ikuisten muistojen.
”Vaikka vain, mielessäin
me tanssimme taivaisiin”..

Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään
Tilaisuutta koskaan ei tullut
haave tanssimme elämään jäi!

Tanssimme liidellen kaksin
onhan nyt täysi kuu
musiikki meitä nyt liittää
jää haaveemme näin elämään!

Tuli viimeikin elossa aika
jolloin tanssiin mä sinut hain
Tanssin kanssasi mielikuvitus valssin,
valssin kauniin ja hempeän!



 Kaikkea sitä mieleen tulee!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ongelle lähtö loitsu!


Myrskylä 27.8.2015



Tule ahven Akkalasta, särki Säynehen kylästä,
miun onkkii ottamaan väkäkoukkuu viäntämään,
nyt on ongen ottoaika, väkoukun viäntöaika!

Nuoret paremmaksi panee,
hotat joutaa sivummalle.
Tavoitteet on korkialla
kalatkin kymmenkiloisia.
Vahvat täytyy siimat olla,
ahdin antimia onkiessa!

Nyt on ilmeetkin iloiset,
kun saavat lohenlotnakkeita.
Siinä perheelle evästä,
pyytäjälläkin harmiton harrastus!
Jotkut hiukan kateellisia,
näinhän aina kalamiestä
hiukan täytyy kadehtia!

Eivät silti ahnehtineet,
kolme tuollaista riittää.
Näytiksi emännälle, mis on oltu,
veden äärellä tietenkin,
veden jos on kaloilla kokoa,
Ahdin oikeita antimia!

 Itse kehitelleet perhosetkin,
kaikissa komeita karvoja,
mitälienee haituvia?
Laitettu lohien pään menoksi,
lienevät kaikki kaunihin perähän
katalasti koukku sisällä.



Polvi poijasta paranee, ainakin kalamiehenä ja muutenkin, on heillä hyvät muistit ja tavat! Nää on niitä sinttejä vuosien takaa!

Mauno Strandén