tiistai 22. marraskuuta 2016

Herrain pelkoa!

H:ki 7.3-98

Herrain pelkoa


Rodut täytyy saada sekoon,
se on in, päivänpolitiikan tekoon.
Meidän palveltava hyvin poikaa etelän,
se tekee Suomipojastakin vetelän.

Ei tottunut oo, herrain persettä nyt nuoleen,
meni oman maansa puolesta vaikka kuoleen.
Nyt herrakansaa pitää pokkuroida,
ei vapautua hevillä nyt voida.

Koptereilla pötkii pakoon johtajamme,
jos saaste jostain uhkaa tanhujamme.
Kivi kenkään päättäjille täytyy asettaa,
ettei ala meitä jälleen kusettaa

 M Strandén  H:ki

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Iso lintu

Uudellen muokattu versio!

Muistelo isosta linnusta

Tapasin minä suuren linnun
kolkassa itäisen Suomen,
laidalla suuren vesistön.
Silloisilla korpimailla,
nykyisillä metsämailla.

Kuljettiimpa kuusikoissa
männiköissäkin mentihin
sinä kuumana kesänä.
Kävelyä kaiken aikaa,
vedet juotiin suorahan suosta.

Empä tiennyt tulevasta,
onnen tunteesta orastavasta.
Joka mieltäni mylläisi,
se oli ihanaa harjoitusta,
keskustella jopa kinastella!

Poikettiimpa linnun luona
pöydän laittoivat koriaksi.
Maistui hyvin antimenne,
vieläkin muistelen makuja,
kaikki oli kiitettävii!

Metsäpomon määräyksestä,
siihempä sitten majoituttiin,
täysylöspidossa elettiin.
Kuukausi siinä menikin,
viikonloppuna kotona kipaistiin!

Oli siellä talossa "neitonenkin"
harvinainen luojan luoma
niin kaunis ja suorasanainen
pääni pyörällle panija
komenteli, silti häntä ihailin.

Näytin varmaan honkkelilta,
kummajaiselta kumminkin.
Täytit melkein ajatukset,
maanpinnalle taas palautit,
sanananmiekalla sivalsit!

Kohta, pelit pystyyn pistettihin.
Neitonen voitosta varma
sellainen mulla pelikaveri!
Tuimaa oli pallon kulku
voittopisteet sitten laskettihin.

Olisko pitänyt voitto antaa,
neijjolle niin simpsakalle,
sopusuhtaisalle kaikin puolin,
luojan hyvin työstämälle!
Siinäkö ystävyytemme mokasin?

Työtä oli päivät pitkät
mitata mantuja monia.
Tärkeimmäthän vaakittiinkin,
kuivattamaan kopimaita.
Mielenkiinnolla iltoja odotin.

Käytiimpä rannalla upean järven
Korven halki pirpeteltiin,
hetken aavaa ihasteltiin.
Järvihän oli tosi komia,
vesi niin kirkkaasti kimalsi.

Ekaa kertaa neijjon kanssa,
ei siinä paljoa puheltu.
Jännittikin vietävästi,
sanoakkin piti jotain viisasta,
parempi kun pidin suuni kiinni.       

Kohta mentihin neijjon "kotia" kohti
matka joutui joutuisasti.
Käsi kättäkin hellästi tapasi
mättähillä kumpikin kulki
polku välissä tyhjänä lepäsi.

Mieleni olis tehnyt jutella,
mikä tullee sinusta isona
taikka metsän mustikoista.
Kanssas olosta loistavasta
kiittää hetkistä ihan pikkuisista.

Kaverinipa metsässä koijan keksi
tehdäämpä kyinen keppi,
annappas se neitoselle,
fiksulle, ison linnun tyttärelle.
Siitähän riemu jo repesi!

Ärtyi neitonen isosti,
Nakkasi tuon kyisen kepin,
tulisesti, voimalla viskasikin,
lensi tunnin, lensi kaksi,
katosi iäksi pieni pilamme.

Oltiimpa me noloina silloin
kadutti temppu kauhiasti.
Nolotti niin vietävästi,
eipä auttanut lepyttelyt.
Oltiimpa me tomppeleita!

Ison linnun poika keitti,
rantakalan niin makoisen,
kuhat oli upean järven!
Lautasina järven kivet.
Sammakon joku suustaan päästi.

Olipa kesä kaunis silloin
painuipi mielehen syvälle.
Usein muistelen hyvällä
olihan upea kokemus.
Joku soitti sielujen säveltä!

Paljon aikaa siitä mennyt,
kesällä silloin oppi paljon,
työtä tehtiin yhtiölle.
Opin jutteleen myös tytölle,
neitoselle niin "ihanalle".

Joskus mietti suunnistaja
voisko neidoille oikeasti jutella
kertoa miltä tuntui miekkosesta
köyhästä apupojasta
suuren linnun tyttären ihailijasta.

Keskustelut kanssasi parasta,
vaikkei mitään erikoista,
sanansäiläsi upposi syvälle.
Halusit voittaa keskustelut
loppujen lopuksi voititkin kaiken!

Viestipä neito, liki vuoden päästä,
kiipesipä kotikoivuun korkealle,
katsoi näkyiskö onnea tulevaa?
Näkyikyikin ihan sopivansomasti,
ihanko lottovoittaja, taisi olla enemmänkin!

Oli hän kuin aatelinen,
minä tuskin renki pahanen.
Kartano ja virka puuttui
eikö siis mitään yhteistä!
Tuskin lämmintä ajatustaan,
uhrasit koskaan minulle!

Ihailinko ihan turhaan,
aatokseni meni harhatarhaan.
Kiukkuinenkin olit sopivasti,
ajatukses juoksi joutuisasti,
suutkin kiinni meillä loppuun asti..

Tajusin hänen suuret suunnitelmat!
Minä taas vahvan elämän virran,
korkehimman tuon ohjauksessa..
kuumeisesti kumppania etsin,
yhteisen onnemme rakentajaa.

Laitanko vielä jotakin(älä laita).
Mieli tekis laittaa jotakin,
kielen päällä pyöriväistä,
vuosikymmenet muhinutta,
kaihon kaukaista havinaa.
Elämän suurta nostalgiaa!

 Tämmöistä musiikkia hieno kuunnella alla! Lähinnä käy kevennyksestä!
 https://www.youtube.com/watch?v=QN8bCjKLo7I

torstai 13. lokakuuta 2016

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pilvilinnan prinsessa!

                                                    Myrskylä 16.9.2016
 Pilvilinnan prinsessa

Kuinka onnea nuorena etsin
oli mieli tyhjänä niin.
Mistä kummasta sellaisen löytää
sehän on kai rahasta kiin!

Silloin kaikki ol rahasta kiinni,
ei köyhästä kaveriks oo.
Täytyy olla monta autoo ja pyörää
hieno kartano tietenkin!

Katsoin ympärilleni turhaan
ei aroille tilaa jää..
Siellä rahamiehet huiskaa
itsetunto on kohdallaan!

Jos joskus tapaan jonkun,
johon syömmeni ihastuu.
Hälle rakennan pilvilinnan,
jos on kultaiset hilavitkuttimet!

Hänet ohjaan kauneimpaan osaan
joka linnan huipulla on,
jossa timantit kilpaa välkkyy,
kanssa silmies sinisten!

Tietenkin aavistan riskin
joka onnessa aina on,
jos hän ottaa vaik muutaman viskin
pilvilinna voi haihtua pois..

Taitaa parasta sittenkin olla,
sinut itsensä kanssa vaan.
Ei kannata itseään pettää
sehän tosi hölmöä ois!

Kyllä elämässä ihmeitä riittää,
jos mieli on tylsistynyt
silloin mennään maailman ääriin
vaikka köyhiä katsomaan,

Taas kertomista riittää
kuinka köyhiä siellä on
ja itsetuntokin kiittää,
kohta kuitenkin maassa on!

M S
Betta versio, eli justeeraamista on..

tiistai 30. elokuuta 2016

Ei hassumpaa

                                                                                           Helsinki 25.12.1998
Ei hassumpaa


Lohta Norjasta on Suomi on tuonut,
kinkun vetisen on Tanska suonut.
Terävimmät aineet Viro antaa,
juomat sieltä kansa kantaa.
Kaiken mässäilyjen jälkeen,
kuulen lievän ähkäisyn,
velkarahalla,
mutt ei ollut hassumpaa.

Tähänhän se EU vie,
on monelle se mieron tie,
kun johtajamme sorsii omaa kansaa,
se menee ulkolaisen ruuan ansaan.
Direktiivit tehotaloutta suosii,
sieltä saamme taudit,
hormoonitkin suoniin.
Silti kuulen lievän ähkäisyn:
Ei ollut hassumpaa...

M Strandèn


lauantai 27. elokuuta 2016

Runo jäitä porstuaan!


Jäitä porstuaan

Kerran elämän alulla,
tuon neiton kohdata sain.
Hänen silmät vilkkui,
ja mymysi välkkyi,
sitä poika ei vastustaa voi!

Hän etäisyyden piti tietenkin,
sehän selvää olikin kai,
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Silti pakkasen neitonen
rauhan mielestäin helposti vei.
Hänen silmänsä vilkkuivat
naurunsa helkkyivät,
jota koskaan en unohtaa voi!

Säkenöit mulle yhä enemmän
kuin kuuran kritallit nuo.
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Mauno Strandén

Valssin sanoja



perjantai 6. toukokuuta 2016

Ei päätä ei häntää

Ajatusleikkiä, ei "päätä ei häntää"

Oi neito sä kaunehin
sä hurmasit sittenkin.
Sun silmies loistetta,
äänesi helskettä,
jäinkin silloin kaipaamaan.

Oi tyttönen salomaan
oli pirteytes koskettavaa
ja askellus kevyttä niin
vartalos sorea, äänesi korea,
kaunista kaunista niin.

Ujosti seurasin, sinua kaipasin,
ajatuksein sekaisin sait.
Ei aihetta, sen suurempaan,
herättit, mun uuteen elämään.
Hetkiä hentoja, mieleni lentoa,
hetket on hetkiä vaan..

m s
Kyllä se valsiin vivahtaa