keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ongelle lähtö loitsu!


Myrskylä 27.8.2015



Tule ahven Akkalasta, särki Säynehen kylästä,
miun onkkii ottamaan väkäkoukkuu viäntämään,
nyt on ongen ottoaika, väkoukun viäntöaika!

Nuoret paremmaksi panee,
hotat joutaa sivummalle.
Tavoitteet on korkialla
kalatkin kymmenkiloisia.
Vahvat täytyy siimat olla,
ahdin antimia onkiessa!

Nyt on ilmeetkin iloiset,
kun saavat lohenlotnakkeita.
Siinä perheelle evästä,
pyytäjälläkin harmiton harrastus!
Jotkut hiukan kateellisia,
näinhän aina kalamiestä
hiukan täytyy kadehtia!

Eivät silti ahnehtineet,
kolme tuollaista riittää.
Näytiksi emännälle, mis on oltu,
veden äärellä tietenkin,
veden jos on kaloilla kokoa,
Ahdin oikeita antimia!

 Itse kehitelleet perhosetkin,
kaikissa komeita karvoja,
mitälienee haituvia?
Laitettu lohien pään menoksi,
lienevät kaikki kaunihin perähän
katalasti koukku sisällä.



Polvi poijasta paranee, ainakin kalamiehenä ja muutenkin, on heillä hyvät muistit ja tavat! Nää on niitä sinttejä vuosien takaa!

Mauno Strandén

torstai 23. heinäkuuta 2015

Jännitystä vastaan!

H:ki 3.1.1995


Jännitystä vastaan..

Kertoisinko, asian mä tosi jännän.
Esiintyjän jännityksen kurimuksen. 
Kauhulla kun ajattelee hetkee,
tuloani yleisöni eteen.

Jännitys jo sisälläni raastaa mua.
En tunne yleisöä, eikä se taas mua.
Horkka taikka kramppi, vaivaa vatsaa,
vaikka kuinkapaljon tähän satsaan.

Yksin olen yleisöni eessä.
Mennyt keskel petolauman hurjan.
Itsevarmuuteni lienee tosi kurja.
Jotenkin nyt kimppuunkäynti täytyy kestää.

Siinä pojan posket ovat kalpeet.
Kuin yksin tyhjänpäällä tässä kulkee.
Kädet kostuu, kylmäst hiestä nyt varmaan.
Sydän pikkuhilja, nousee aivan kurkkuun.

Itseäni orvonlailla katonrajasta kun tsiikaan.
Kädet vapisevat, sanat unohtuvat,
kuin kuumaperuna, joku kumma,
suussa tuntuu olevan jo liikaa…

Mutta ystävät, tää elämä on ainutkertainen.
Luojan kuva, ainut vertainen.
Siksi turhaa lienee meidän jännittää.
Vaan räväkästi yleisömme lämmittää.

Toivon esiintymisjännitteiden jäävän tähän.
Saanen syventyä uuteen elämähän.
Sananmiekan harjoituksen aloitanko tänään
Jännityskin pikkuhiljaa tallaantukoon länään.

Mauno Strandén

Voi hyvä jysäys!

8. maaliskuuta 1998

"VOI HYVÄ JYSSÄYS"



Kuka mittaa kuka tietää.
Kuka mittaa avaruuden matkan,
kuka ajan ikuisuuden.
Olemmeko tomu alkuräjähdyksen,
mikä järjen tärkeysjärjestyksen,
ajatuksen sielukkuuden.

Ahneudelle tekee tilaa,
hetken valtiaat,
ja kaiken pilaa.
Tuhkaa tuleville jää,
myrkyt kaikki levällään.
Tiedä vaikka jysähtää.

Pessimisti
Mauno Strandén

Herrain pelkoa!

H:ki 7.3-98

Herrain pelkoa


Rodut täytyy saada sekoon,
se on in, päivänpolitiikan tekoon.
Meidän palveltava hyvin poikaa etelän,
se tekee Suomipojastakin vetelän.

Ei tottunut oo, herrain persettä nyt nuoleen,
meni oman maansa puolesta vaikka kuoleen.
Nyt herrakansaa pitää pokkuroida,
ei vapautua hevillä nyt voida.

Koptereilla pötkii pakoon johtajamme,
jos saaste jostain uhkaa tanhujamme.
Kivi kenkään päättäjille täytyy asettaa,
ettei ala meitä jälleen kusettaa

M Strandén H:ki

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Myrskyn jälkeen!

Orimattila 30.7.1998

Myrskyn jälkeen

Kesämyrskyn jälkeen,
kiitää repaleiset pilvet.
Tuovat kaihon kaukaisuuteen,
liikutuksen nykyisyyteen.

Aistii luonnon rytmin kiihkeen,
kaiken täällä katoavan,
meistä ei jää muistoakaan,
iankaikkisuuteen haihtuu kaikki.

Ei tärkeäkään elää saa,
ylpeäkin katoaa.
Kaasuks kaikki avaruuteen haihtuu,
eläjät kun täällä vaihtuu.

Rakkausko täällä kestää,
ei rakkauden tuloa voi estää.
Jumala on rakkaus,
näin on jossain kertomus.

Kaunis rakkauden hetki,
siihen luoja salaisuuden kätki.
Teeppäs retki taivannrannan taa,
pilvet repaleiset kuljettaa.

Mauno Strandén

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Onnittelut anterolle 1993

Runo 29.11.1993 

Päivän 50v sankarille!

Viidenkympin virstanpylväs
Anterolla täynnä on.
Silloin liikkuu muistot haikeet,
riemut, surut, pettymykset, vaiheet,
mielessä ne enää on.

Kokemusta niistä paljon,
elämälle tullut on,
niinpä sitä kokemusta
muillekin nyt jakaa voi!

Lupsakkuutta, lämpimyyttä,
hyvän mielen mystisyyttä,
antaa paljon ystävyyttä,
sielun kestävyyttä riittää,
jakaa muiden ahdingon.

Silloin sielun syvyyksistä,
hyvä tahto kumpuaa,
josta jakaa toisillekin
joskus vaikka jakaa on.

Mauno Strandén

Ps. Empä muista herrasmiestä kelle tämän kirjoitin