Myrskylä 16.9.2016
Pilvilinnan prinsessa
Kuinka onnea nuorena etsin
oli mieli tyhjänä niin.
Mistä kummasta sellaisen löytää
sehän on kai rahasta kiin!
Silloin kaikki ol rahasta kiinni,
ei köyhästä kaveriks oo.
Täytyy olla monta autoo ja pyörää
hieno kartano tietenkin!
Katsoin ympärilleni turhaan
ei aroille tilaa jää..
Siellä rahamiehet huiskaa
itsetunto on kohdallaan!
Jos joskus tapaan jonkun,
johon syömmeni ihastuu.
Hälle rakennan pilvilinnan,
jos on kultaiset hilavitkuttimet!
Hänet ohjaan kauneimpaan osaan
joka linnan huipulla on,
jossa timantit kilpaa välkkyy,
kanssa silmies sinisten!
Tietenkin aavistan riskin
joka onnessa aina on,
jos hän ottaa vaik muutaman viskin
pilvilinna voi haihtua pois..
Taitaa parasta sittenkin olla,
sinut itsensä kanssa vaan.
Ei kannata itseään pettää
sehän tosi hölmöä ois!
Kyllä elämässä ihmeitä riittää,
jos mieli on tylsistynyt
silloin mennään maailman ääriin
vaikka köyhiä katsomaan,
Taas kertomista riittää
kuinka köyhiä siellä on
ja itsetuntokin kiittää,
kohta kuitenkin maassa on!
M S
Betta versio, eli justeeraamista on..
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
tiistai 30. elokuuta 2016
Ei hassumpaa
Helsinki
25.12.1998
Ei
hassumpaa
Lohta
Norjasta on Suomi on tuonut,
kinkun
vetisen on Tanska suonut.
Terävimmät
aineet Viro antaa,
juomat
sieltä kansa kantaa.
Kaiken
mässäilyjen jälkeen,
kuulen
lievän ähkäisyn,
velkarahalla,
mutt
ei ollut hassumpaa.
Tähänhän
se EU vie,
on
monelle se mieron tie,
kun
johtajamme sorsii omaa kansaa,
se
menee ulkolaisen ruuan ansaan.
Direktiivit
tehotaloutta suosii,
sieltä
saamme taudit,
hormoonitkin
suoniin.
Silti
kuulen lievän ähkäisyn:
Ei
ollut hassumpaa...
M Strandèn
lauantai 27. elokuuta 2016
Runo jäitä porstuaan!
Jäitä porstuaan
Kerran elämän alulla,
tuon neiton kohdata sain.
Hänen silmät vilkkui,
ja mymysi välkkyi,
sitä poika ei vastustaa voi!
Hän etäisyyden piti tietenkin,
sehän selvää olikin kai,
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!
Silti pakkasen neitonen
rauhan mielestäin helposti vei.
Hänen silmänsä vilkkuivat
naurunsa helkkyivät,
jota koskaan en unohtaa voi!
Säkenöit mulle yhä enemmän
kuin kuuran kritallit nuo.
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!
Mauno Strandén
Valssin sanoja
perjantai 6. toukokuuta 2016
Ei päätä ei häntää
Ajatusleikkiä, ei "päätä ei häntää"
Oi neito sä kaunehin
sä hurmasit sittenkin.
Sun silmies loistetta,
äänesi helskettä,
jäinkin silloin kaipaamaan.
Oi tyttönen salomaan
oli pirteytes koskettavaa
ja askellus kevyttä niin
vartalos sorea, äänesi korea,
kaunista kaunista niin.
Ujosti seurasin, sinua kaipasin,
ajatuksein sekaisin sait.
Ei aihetta, sen suurempaan,
herättit, mun uuteen elämään.
Hetkiä hentoja, mieleni lentoa,
hetket on hetkiä vaan..
m s
Kyllä se valsiin vivahtaa
Oi neito sä kaunehin
sä hurmasit sittenkin.
Sun silmies loistetta,
äänesi helskettä,
jäinkin silloin kaipaamaan.
Oi tyttönen salomaan
oli pirteytes koskettavaa
ja askellus kevyttä niin
vartalos sorea, äänesi korea,
kaunista kaunista niin.
Ujosti seurasin, sinua kaipasin,
ajatuksein sekaisin sait.
Ei aihetta, sen suurempaan,
herättit, mun uuteen elämään.
Hetkiä hentoja, mieleni lentoa,
hetket on hetkiä vaan..
m s
Kyllä se valsiin vivahtaa
perjantai 15. huhtikuuta 2016
2016 runo kaverille
2016
Kaverille
Elin kerran kesän, niin kaunoisen
muistot sieltä tulvii viel mielehen.
Niin kauniin kukan mä kohtasin,
joka herätti mielen, vain unelmiin!
Kuin yllä pilvein me tanssittiin
kesäpäivät peittyivät haaveisiin.
Aika tuo kuuluikin kauneimpiin,
oli unelma kaunis, mutta harhaa niin.
Uni kerran päättyi se kestää ei voi,
meidän päivät parhaat ne aika vei.
Kukkaniittyin yllä jos liideltiin,
unelmat kauniit jäi meille muistoihin!
Päivät kerran kun päättyy, ei mitään jää,
jospa viesti pienikin jotain lämmittää..
Tai jospa vietkin, koneeni murskaamoon,
ei pieni viestikään, jää meille muisteloon.
Kertomuksen perusteella..
M Strandén
Kaverille
Elin kerran kesän, niin kaunoisen
muistot sieltä tulvii viel mielehen.
Niin kauniin kukan mä kohtasin,
joka herätti mielen, vain unelmiin!
Kuin yllä pilvein me tanssittiin
kesäpäivät peittyivät haaveisiin.
Aika tuo kuuluikin kauneimpiin,
oli unelma kaunis, mutta harhaa niin.
Uni kerran päättyi se kestää ei voi,
meidän päivät parhaat ne aika vei.
Kukkaniittyin yllä jos liideltiin,
unelmat kauniit jäi meille muistoihin!
Päivät kerran kun päättyy, ei mitään jää,
jospa viesti pienikin jotain lämmittää..
Tai jospa vietkin, koneeni murskaamoon,
ei pieni viestikään, jää meille muisteloon.
Kertomuksen perusteella..
M Strandén
Kevättä rinnassa (kevät runo)
H:ki7.5.1998
00.10
Kevättä rinnassa.
Maa
kun kiertää auringon,
niin
kevät meillä jälleen on.
Kesän
kynnyksellä seison,
kuulen
äänen, peipon sekä leivon.
Kohta
tavalliseks muuttuu,
luonnon
juhlahetki tää.
Kaikki
ininään kun suuttuu,
itikat
kun tulee nää.
Kesän
nautinto on poissa,
itikat
kun nousee soista.
Mutt
lintusia laulattaa,
kun
itikoista ruokaa saa
Mauno
Strandén H:ki
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Antero ja kaunis nainen
Antero näki kauniin naisen 12.3.2016
Näimpä minä nätin tytön
tytön niin tosi komian.
Hän antoi kauneimman hymyn
kelle hän hymyili?
Katsoin heti taaksenikin,
siellä ei ketään ollut,
olikos minulla nokea nokassa,
taikka puuroa rynnäksillä
taikka paita housun päällä?
Ei mitään näistä,
hän hymyili minulle,
minulle vanhalle pojalle!
Heti hän sulatti syömmein,
siitä aivan hämmennyinkin,
en saanut sanoja suustani,
en mitään järjellistä,
kauniille syömmeni sulattajalle.
Olinko minä paniikissa,
vaiko tuliko hännän alla,
sillä siunatulla hetkellä,
tiaisuus ohi kuin tähden lento,
toivon totisesti toista tilaisuutta!
Anteron kertomuksen perusteella! Mauno Strandén
Ps. antero lähenee jo yli 50 v, mutta luonteva lähestyminen naisen kanssa on hiukan vaikeaa, kun ei tiedä kuinka suhtautua ja mistä puhua! Kovasti avulias kaveri tietokone probleemissa.
Näimpä minä nätin tytön
tytön niin tosi komian.
Hän antoi kauneimman hymyn
kelle hän hymyili?
Katsoin heti taaksenikin,
siellä ei ketään ollut,
olikos minulla nokea nokassa,
taikka puuroa rynnäksillä
taikka paita housun päällä?
Ei mitään näistä,
hän hymyili minulle,
minulle vanhalle pojalle!
Heti hän sulatti syömmein,
siitä aivan hämmennyinkin,
en saanut sanoja suustani,
en mitään järjellistä,
kauniille syömmeni sulattajalle.
Olinko minä paniikissa,
vaiko tuliko hännän alla,
sillä siunatulla hetkellä,
tiaisuus ohi kuin tähden lento,
toivon totisesti toista tilaisuutta!
Anteron kertomuksen perusteella! Mauno Strandén
Ps. antero lähenee jo yli 50 v, mutta luonteva lähestyminen naisen kanssa on hiukan vaikeaa, kun ei tiedä kuinka suhtautua ja mistä puhua! Kovasti avulias kaveri tietokone probleemissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)