Veden uni

14.12.1996

Veden uni

Vesi hetken uupuneena

uneen uinahtaa,

Sieltä sitten kirkkauteen

kohta kurkottaa.

Säkenöivät hanget hetken

kuura oksiin kohoaa.

Kimmel iskee meille silmää,

sädekehän kuukin saa.

Timantteina hehkuu hanki,

ylös nousee kosken henki.

Silloin suuren hiljaisuuden tuntee,

veden unessa kun kulkee.

Vaik hyytävä on lumi tuo,

silti ilon meille suo.

Joskus säkenöivän hohdon antaa,

kohta kulkijan se hyvin kantaa.

Vesi unestaan kun herää,

voimia se silloin kerää.

Kasvit uuden elämän kun saa,

luonto silloin kukoistaa.

Luomakunta kilvan kiittää,

luojan kättä taitavaa.

Elonkierre jälleen sykkii,

elämä on ihanaa..

Mauno Strandén H:ki

Pienen pieni Onni!

M:lä  15.10.2015
Pienen pieni onni

Tuo pienen pieni onni
oli mulla haaveissain.
Jos joskus onnen löydän,
Pois en anna milloinkaan!

Jos onni tulis vastaan
lailla vanhan tuttavan,
edessäni taas näen
päivän kauniin paistavan!

Me hymyiltäis ja naurettais,
me halattais kenties tanssittais.
Pienen pieni onni, niin suuri olikin
kun pienen pienen onnen, minä vain halusin.

Suuren suuri onni näkyy, kaikialle niin,
että ottajia löyttyy, suuren onnen ohjaksiin.
Silloin onni on vain lainaa,
Joka viedään multa pois!

Missä missä onni piilee,
siell on onnen onkijat.
Älä koskaan kerro heille,
mis on, onnes poukamat!

Siellä hymyiltäis, siellä naurettais,
halattais kenties tanssittais,
se pienen pieni onni, täyttäis meidän maailman
ja se pienen pieni onni, olis suoraan taivaasta!

Jäi pyörimään korvaan kun kuulin, "korvamato" kirjoitin sanoja mitkä tuli solkenaan selkäytimestä...

Mauno  Strandén

Vesi

Orimattila 12.1.1997

Vesi

Vesi elämän tuo kehto,

siinä kaiken elämisen ehto.

Veteen elämämme liittyy,

ajatuskin siihen piirtyy.

Katse kiintyy kevätpuroon,

paljon merkitsevään kyynelnoroon.

Vesi taipuu, vesi kantaa,

kimalluksen silmään vesi antaa.

Vesi meille kaiken antaa,

ääni vettä myöten hyvin kantaa.

Vesielävän jos tänään syömme,

jaksamme taas tehdä hyvin työmme.

Suudelmakin veteen liittyy,

kuvas aivolohkoon piirtyy.

Luokses ajatuksein tekee retken,

kulkein varmaan vesiteitä pitkin.

Vesikielellä kun ootan,

kesän mansikoita mustikoita,

taikka vaikka sultsinoita.

Vesi kaiken perustana on.

Tai jos teenkin pitkän retken,
lähteen reunalla voin viettää juomahetken.
Lähteen pinnassa on kuvan taivaan,
kuinka levollisen mielen siitä sainkaan.

Vesi maailmahan elon loi,

vaikka se, yllä, alla väliin elämöi.

Kunnioituksen suuren annan,

Vedenjumalalle kannan…

Mauno Strandén