Orimattila
12.1.1997
Vesi
Vesi
elämän tuo kehto,
siinä
kaiken elämisen ehto.
Veteen
elämämme liittyy,
ajatuskin
siihen piirtyy.
Katse
kiintyy kevätpuroon,
paljon
merkitsevään kyynelnoroon.
Vesi
taipuu, vesi kantaa,
kimalluksen
silmään vesi antaa.
Vesi
meille kaiken antaa,
ääni
vettä myöten hyvin kantaa.
Vesielävän
jos tänään syömme,
jaksamme
taas tehdä hyvin työmme.
Suudelmakin
veteen liittyy,
kuvas
aivolohkoon piirtyy.
Luokses
ajatuksein tekee retken,
kulkein
varmaan vesiteitä pitkin.
Vesikielellä kun ootan,
Vesikielellä kun ootan,
kesän
mansikoita mustikoita,
taikka
vaikka sultsinoita.
Vesi
kaiken perustana on.
Tai jos teenkin pitkän retken,
lähteen reunalla voin viettää juomahetken.
Lähteen pinnassa on kuvan taivaan,
kuinka levollisen mielen siitä sainkaan.
Tai jos teenkin pitkän retken,
lähteen reunalla voin viettää juomahetken.
Lähteen pinnassa on kuvan taivaan,
kuinka levollisen mielen siitä sainkaan.
Vesi
maailmahan elon loi,
vaikka
se, yllä, alla väliin elämöi.
Kunnioituksen
suuren annan,
Vedenjumalalle
kannan…
Mauno
Strandén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti