torstai 17. syyskuuta 2015

Ratsu nimeltä Thomas!

Sanoisin sävel läheltä liippaa ;) Tuohon aikaan oli tämänniminen jokaisen asiaaseuraavan huulilla, muistanette kai!
 Käydään Paasiveden rannalla taas puolukassa!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Syksy 1996

Orimattila 19.11.1996


Syksy

Ankeutta harmautta, syksy meille antaa,
Atlantilta pilvet suuret vettä meille kantaa.
Sataa suurin pisaroin, kaikki täällä kastuu,
vaikka kuinka varoen, luonnossa nyt astuu.

Metsäretken tehdä saan, suureen hiljaisuuteen,
luonnonkirkkoon menen vaan ja katsoo kaukaisuuteen.
Sammaleiden kasvustot, parhaimmat on siellä,
lajitelma loputon ja tuoksuvatkin vielä.

Retki metsänuumeniin, se kyllä maksaa vaivan,
syksyn väriloiston nään, tähtiä en taivaan.
Jo timanteiksi muuttuu, vesipisaratkin nuo,
vain yksi täältä puuttuu, kukkaloisto tuo.

Syvemmälle metsään, on hyvä kuljeskella,
luontoa kun siellä on helppo lueskella.
Nuotion kun tekee, luokse ikikuusikon,
tervaskanto palaa, nyt melkein kesä on.

Pisarat kun pudotessaan, sammaleessa sipsuu,
hahmo harmaa nuotiolla, yksin siellä istuu.
Katsoo liekkiin suunnistaja, vielä synkän salon,
laittaisinko liekkeihin, tuonkin koivuhalon.

Mauno Strandén

torstai 3. syyskuuta 2015

Tänään kun lauluni laadin

Tänään kun lauluni laadin
laulun niin ihanan,
ystäväs tahtoisin olla, nyt sekä ainiaan!
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään.
Liidellä kevyesti, kuin perhoset erämaan,

Hetki tää, mieleen jää,
hetki ikuisten muistojen.
”Vaikka vain, mielessäin
me tanssimme taivaisiin”..

Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään
Tilaisuutta koskaan ei tullut
haave tanssimme elämään jäi!

Tanssimme liidellen kaksin
onhan nyt täysi kuu
musiikki meitä nyt liittää
jää haaveemme näin elämään!

Tuli viimeikin elossa aika
jolloin tanssiin mä sinut hain
Tanssin kanssasi mielikuvitus valssin,
valssin kauniin ja hempeän!



 Kaikkea sitä mieleen tulee!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ongelle lähtö loitsu!


Myrskylä 27.8.2015



Tule ahven Akkalasta, särki Säynehen kylästä,
miun onkkii ottamaan väkäkoukkuu viäntämään,
nyt on ongen ottoaika, väkoukun viäntöaika!

Nuoret paremmaksi panee,
hotat joutaa sivummalle.
Tavoitteet on korkialla
kalatkin kymmenkiloisia.
Vahvat täytyy siimat olla,
ahdin antimia onkiessa!

Nyt on ilmeetkin iloiset,
kun saavat lohenlotnakkeita.
Siinä perheelle evästä,
pyytäjälläkin harmiton harrastus!
Jotkut hiukan kateellisia,
näinhän aina kalamiestä
hiukan täytyy kadehtia!

Eivät silti ahnehtineet,
kolme tuollaista riittää.
Näytiksi emännälle, mis on oltu,
veden äärellä tietenkin,
veden jos on kaloilla kokoa,
Ahdin oikeita antimia!

 Itse kehitelleet perhosetkin,
kaikissa komeita karvoja,
mitälienee haituvia?
Laitettu lohien pään menoksi,
lienevät kaikki kaunihin perähän
katalasti koukku sisällä.



Polvi poijasta paranee, ainakin kalamiehenä ja muutenkin, on heillä hyvät muistit ja tavat! Nää on niitä sinttejä vuosien takaa!

Mauno Strandén

torstai 23. heinäkuuta 2015

Jännitystä vastaan!

H:ki 3.1.1995


Jännitystä vastaan..

Kertoisinko, asian mä tosi jännän.
Esiintyjän jännityksen kurimuksen. 
Kauhulla kun ajattelee hetkee,
tuloani yleisöni eteen.

Jännitys jo sisälläni raastaa mua.
En tunne yleisöä, eikä se taas mua.
Horkka taikka kramppi, vaivaa vatsaa,
vaikka kuinkapaljon tähän satsaan.

Yksin olen yleisöni eessä.
Mennyt keskel petolauman hurjan.
Itsevarmuuteni lienee tosi kurja.
Jotenkin nyt kimppuunkäynti täytyy kestää.

Siinä pojan posket ovat kalpeet.
Kuin yksin tyhjänpäällä tässä kulkee.
Kädet kostuu, kylmäst hiestä nyt varmaan.
Sydän pikkuhilja, nousee aivan kurkkuun.

Itseäni orvonlailla katonrajasta kun tsiikaan.
Kädet vapisevat, sanat unohtuvat,
kuin kuumaperuna, joku kumma,
suussa tuntuu olevan jo liikaa…

Mutta ystävät, tää elämä on ainutkertainen.
Luojan kuva, ainut vertainen.
Siksi turhaa lienee meidän jännittää.
Vaan räväkästi yleisömme lämmittää.

Toivon esiintymisjännitteiden jäävän tähän.
Saanen syventyä uuteen elämähän.
Sananmiekan harjoituksen aloitanko tänään
Jännityskin pikkuhiljaa tallaantukoon länään.

Mauno Strandén

Voi hyvä jysäys!

8. maaliskuuta 1998

"VOI HYVÄ JYSSÄYS"



Kuka mittaa kuka tietää.
Kuka mittaa avaruuden matkan,
kuka ajan ikuisuuden.
Olemmeko tomu alkuräjähdyksen,
mikä järjen tärkeysjärjestyksen,
ajatuksen sielukkuuden.

Ahneudelle tekee tilaa,
hetken valtiaat,
ja kaiken pilaa.
Tuhkaa tuleville jää,
myrkyt kaikki levällään.
Tiedä vaikka jysähtää.

Pessimisti
Mauno Strandén