Sanoisin sävel läheltä liippaa ;) Tuohon aikaan oli tämänniminen jokaisen asiaaseuraavan huulilla, muistanette kai!
Käydään Paasiveden rannalla taas puolukassa!
torstai 17. syyskuuta 2015
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
Syksy 1996
Orimattila 19.11.1996
Syksy
Ankeutta harmautta, syksy
meille antaa,
Atlantilta pilvet suuret
vettä meille kantaa.
Sataa suurin pisaroin,
kaikki täällä kastuu,
vaikka kuinka varoen,
luonnossa nyt astuu.
Metsäretken tehdä saan,
suureen hiljaisuuteen,
luonnonkirkkoon menen vaan
ja katsoo kaukaisuuteen.
Sammaleiden kasvustot,
parhaimmat on siellä,
lajitelma loputon ja
tuoksuvatkin vielä.
Retki metsänuumeniin, se
kyllä maksaa vaivan,
syksyn väriloiston nään,
tähtiä en taivaan.
Jo timanteiksi muuttuu,
vesipisaratkin nuo,
vain yksi täältä
puuttuu, kukkaloisto tuo.
Syvemmälle metsään, on
hyvä kuljeskella,
luontoa kun siellä on helppo lueskella.
Nuotion kun tekee, luokse
ikikuusikon,
tervaskanto palaa, nyt
melkein kesä on.
Pisarat kun pudotessaan,
sammaleessa sipsuu,
hahmo harmaa nuotiolla,
yksin siellä istuu.
Katsoo liekkiin
suunnistaja, vielä synkän salon,
laittaisinko liekkeihin,
tuonkin koivuhalon.
Mauno Strandén
torstai 3. syyskuuta 2015
Tänään kun lauluni laadin
Tänään kun lauluni laadin
laulun niin ihanan,
ystäväs tahtoisin olla, nyt sekä ainiaan!
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään.
Liidellä kevyesti, kuin perhoset erämaan,
Hetki tää, mieleen jää,
hetki ikuisten muistojen.
”Vaikka vain, mielessäin
me tanssimme taivaisiin”..
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään
Tilaisuutta koskaan ei tullut
haave tanssimme elämään jäi!
Tanssimme liidellen kaksin
onhan nyt täysi kuu
musiikki meitä nyt liittää
jää haaveemme näin elämään!
Tuli viimeikin elossa aika
jolloin tanssiin mä sinut hain
Tanssin kanssasi mielikuvitus valssin,
valssin kauniin ja hempeän!
Kaikkea sitä mieleen tulee!
laulun niin ihanan,
ystäväs tahtoisin olla, nyt sekä ainiaan!
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään.
Liidellä kevyesti, kuin perhoset erämaan,
Hetki tää, mieleen jää,
hetki ikuisten muistojen.
”Vaikka vain, mielessäin
me tanssimme taivaisiin”..
Valssiin tahtoisin ystävän viedä
valssiin hienoon ja viehkeään
Tilaisuutta koskaan ei tullut
haave tanssimme elämään jäi!
Tanssimme liidellen kaksin
onhan nyt täysi kuu
musiikki meitä nyt liittää
jää haaveemme näin elämään!
Tuli viimeikin elossa aika
jolloin tanssiin mä sinut hain
Tanssin kanssasi mielikuvitus valssin,
valssin kauniin ja hempeän!
Kaikkea sitä mieleen tulee!
maanantai 31. elokuuta 2015
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Ongelle lähtö loitsu!
Myrskylä 27.8.2015
Tule ahven Akkalasta, särki Säynehen kylästä,
miun onkkii ottamaan väkäkoukkuu viäntämään,
nyt on ongen ottoaika, väkoukun viäntöaika!
Nuoret paremmaksi panee,
hotat joutaa sivummalle.
Tavoitteet on korkialla
kalatkin kymmenkiloisia.
Vahvat täytyy siimat olla,
ahdin antimia onkiessa!
Nyt on ilmeetkin iloiset,
kun saavat lohenlotnakkeita.
Siinä perheelle evästä,
pyytäjälläkin harmiton harrastus!
Jotkut hiukan kateellisia,
näinhän aina kalamiestä
hiukan täytyy kadehtia!
Eivät silti ahnehtineet,
kolme tuollaista riittää.
Näytiksi emännälle, mis on oltu,
veden äärellä tietenkin,
veden jos on kaloilla kokoa,
Ahdin oikeita antimia!
Itse kehitelleet perhosetkin,
kaikissa komeita karvoja,
mitälienee haituvia?
Laitettu lohien pään menoksi,
lienevät kaikki kaunihin perähän
katalasti koukku sisällä.
Polvi poijasta paranee, ainakin kalamiehenä ja muutenkin, on heillä hyvät muistit ja tavat! Nää on niitä sinttejä vuosien takaa!
Mauno Strandén
torstai 23. heinäkuuta 2015
Jännitystä vastaan!
H:ki 3.1.1995
Jännitystä vastaan..
Kertoisinko, asian mä
tosi jännän.
Esiintyjän jännityksen
kurimuksen.
Kauhulla kun ajattelee hetkee,
tuloani yleisöni eteen.
Jännitys jo sisälläni
raastaa mua.
En tunne yleisöä, eikä
se taas mua.
Horkka taikka kramppi,
vaivaa vatsaa,
vaikka kuinkapaljon tähän
satsaan.
Yksin olen yleisöni
eessä.
Mennyt keskel petolauman
hurjan.
Itsevarmuuteni lienee tosi
kurja.
Jotenkin nyt
kimppuunkäynti täytyy kestää.
Siinä pojan posket ovat
kalpeet.
Kuin yksin tyhjänpäällä
tässä kulkee.
Kädet kostuu, kylmäst
hiestä nyt varmaan.
Sydän pikkuhilja, nousee
aivan kurkkuun.
Itseäni orvonlailla
katonrajasta kun tsiikaan.
Kädet vapisevat, sanat
unohtuvat,
kuin kuumaperuna, joku
kumma,
suussa tuntuu olevan jo
liikaa…
Mutta ystävät, tää
elämä on ainutkertainen.
Luojan kuva, ainut
vertainen.
Siksi turhaa lienee meidän
jännittää.
Vaan räväkästi
yleisömme lämmittää.
Toivon
esiintymisjännitteiden jäävän tähän.
Saanen syventyä uuteen
elämähän.
Sananmiekan harjoituksen
aloitanko tänään
Jännityskin pikkuhiljaa
tallaantukoon länään.
Mauno Strandén
Voi hyvä jysäys!
8. maaliskuuta
1998
"VOI HYVÄ JYSSÄYS"
Kuka
mittaa kuka tietää.
Kuka
mittaa avaruuden matkan,
kuka
ajan ikuisuuden.
Olemmeko
tomu alkuräjähdyksen,
mikä
järjen tärkeysjärjestyksen,
ajatuksen
sielukkuuden.
Ahneudelle
tekee tilaa,
hetken
valtiaat,
ja
kaiken pilaa.
Tuhkaa
tuleville jää,
myrkyt
kaikki levällään.
Tiedä
vaikka jysähtää.
Pessimisti
Mauno
Strandén
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




