lauantai 23. tammikuuta 2016

Veden uni



14.12.1996

Veden uni

Vesi hetken uupuneena
uneen uinahtaa,
Sieltä sitten kirkkauteen
kohta kurkottaa.

Säkenöivät hanget hetken
kuura oksiin kohoaa.
Kimmel iskee meille silmää,
sädekehän kuukin saa.

Timantteina hehkuu hanki,
ylös nousee kosken henki.
Silloin suuren hiljaisuuden tuntee,
veden unessa kun kulkee.

Vaik hyytävä on lumi tuo,
silti ilon meille suo.
Joskus säkenöivän hohdon antaa,
kohta kulkijan se hyvin kantaa.

Vesi unestaan kun herää,
voimia se silloin kerää.
Kasvit uuden elämän kun saa,
luonto silloin kukoistaa.

Luomakunta kilvan kiittää,
luojan kättä taitavaa.
Elonkierre jälleen sykkii,
elämä on ihanaa..

Mauno Strandén H:ki



lauantai 9. tammikuuta 2016

Pienen pieni Onni!

M:lä  15.10.2015
Pienen pieni onni

Tuo pienen pieni onni
oli mulla haaveissain.
Jos joskus onnen löydän,
Pois en anna milloinkaan!

Jos onni tulis vastaan
lailla vanhan tuttavan,
edessäni taas näen
päivän kauniin paistavan!

Me hymyiltäis ja naurettais,
me halattais kenties tanssittais.
Pienen pieni onni, niin suuri olikin
kun pienen pienen onnen, minä vain halusin.

Suuren suuri onni näkyy, kaikialle niin,
että ottajia löyttyy, suuren onnen ohjaksiin.
Silloin onni on vain lainaa,
Joka viedään multa pois!

Missä missä onni piilee,
siell on onnen onkijat.
Älä koskaan kerro heille,
mis on, onnes poukamat!

Siellä hymyiltäis, siellä naurettais,
halattais kenties tanssittais,
se pienen pieni onni, täyttäis meidän maailman
ja se pienen pieni onni, olis suoraan taivaasta!

Jäi pyörimään korvaan kun kuulin, "korvamato" kirjoitin sanoja mitkä tuli solkenaan selkäytimestä...

Mauno  Strandén

torstai 7. tammikuuta 2016

Vesi


Orimattila 12.1.1997

Vesi

Vesi elämän tuo kehto,
siinä kaiken elämisen ehto.
Veteen elämämme liittyy,
ajatuskin siihen piirtyy.

Katse kiintyy kevätpuroon,
paljon merkitsevään kyynelnoroon.
Vesi taipuu, vesi kantaa,
kimalluksen silmään vesi antaa.

Vesi meille kaiken antaa,
ääni vettä myöten hyvin kantaa.
Vesielävän jos tänään syömme,
jaksamme taas tehdä hyvin työmme.

Suudelmakin veteen liittyy,
kuvas aivolohkoon piirtyy.
Luokses ajatuksein tekee retken,
kulkein varmaan vesiteitä pitkin.

Vesikielellä kun ootan,
kesän mansikoita mustikoita,
taikka vaikka sultsinoita.
Vesi kaiken perustana on.

Tai jos teenkin pitkän retken,
lähteen reunalla voin viettää juomahetken.
Lähteen pinnassa on kuvan taivaan,
kuinka levollisen mielen siitä sainkaan.
Vesi maailmahan elon loi,
vaikka se, yllä, alla väliin elämöi.
Kunnioituksen suuren annan,
Vedenjumalalle kannan…

Mauno Strandén

perjantai 4. joulukuuta 2015

Muistojeni joulu.1997

Helsinki 20.12-97 Joululauluni Muistelua 1950 luvulta


Muistojeni joulu.


Taas Joulu tuo,
ja lämmön luo,
meidän sisimpään,
nuoruutemme Joulut tulee mieleen.
Ne kauniita oll
elämälle sydän sykki vaan,
ja vesi tuli pikkupojan kieleen.
"Äidin ruuat maittavat,
ja tupa hiljainen,
se oisko ollut rakkauden siemen."

Sä tulit silloin Joulu oi,
 majaan matalaan
jäit ikuisesti
pikkupojan mieleen.
Oi Joulu jälleen tullos taas,
sä tupaan hiljaiseen,
nyt kylvön aika meillä tässä lienee.
"Muistoihinne jätämme sen nytt itämään,
kun kuljette te rakkauden teillä."

Muistatteko lapset meitä,
vuoden kahdentuhannen,
kuink sukupolvet kukkii,
unhonyöhön hukkuu.
Oi lapsi kahdentuhannen,
mis ompi hiljaisuus,
vain siellä Joulurauha, hiljaa syntyy.
"Oi lapset kahdentuhannen,
mis ompi hiljaisuus,
vain siellä rakkautes palaa syttyy..."

Mauno Strandén


torstai 3. joulukuuta 2015

1999 koulutapaamiseen tekemäni laulun sanat

 1999 koulutapaamiseen tekemäni laulun sanat

Menneitä muistellen

Me täytimme muistojen suloisen maljan,
joka nuoruuden jälkeen jo vajunut on,
”kun saavumme Kiteelle koulumme juhlaan,
meillä mielessä odotus mieluisa on”.

On luonto nyt muovannut uudelleen meidät,
kuin omenat tarhassa syksyisin on.
”Vuodet kauneuden veivät, joiltakin meiltä,
vain parhaimmat aromit jäljellä on”

Ei hetkessä kaikille aikaa oo haastaa,
kun kaunis tuo tuokio ohi jo on.
”Mutta muistojen maljaan, kuin ruusut ne laitan,
tuo maljakko kirkkaana säilyvä on!”

Vielä muistamme jatkossa, toista ol ennen,
kun yhdessä koulussa taaperrettiin.
”Vuodet kirkkaimmat helmistä veivät ne meiltä,
silti muistoista kauneimmat säilyvät ain!”

Mauno Strandén
Orimattilassa

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Tuon kuun

H:ki3.11.1998 00.14

Tuon kuun

Suudelman huuliltas haaveissain join,
huumaavan hetken katseesi toi.
Syksy on tullut paljaat on puut,
nappana paistaa minunkin kuu.

Tuoksusi mieleen tuulonen tuo,
kaukaa aroilta terveiset suo.
Elo on hetki siihen se jää,
nauti siis nyt, on viel elämää.

Talvi kun kourii roudassa maa,
ajatus hetken matkoilla saa.
Löytää helposti muistojen maan,
siellä on kaikki, nyt kauniinpaa.

Siks suudelman huuliltas haaveissain juon,
kuunkin taivaalta sinulle tuon.
Jos prinssisi haaveissas ratsastelee,
katso kuka siellä kuuta, nyt katsastelee.

Mauno Strandén

Tähän olisi sävelkin, jos osaisi sovittaa vielä, no ei se kannata..

lauantai 31. lokakuuta 2015

Syysmuistelot 1996

Orimattila 16.9.1996


Syysmuistelot

Syksyn tulon luissani jo tiedän,
tuulen nään, puiden lehdetkin jo vievän.
Hopeaisen harmaan ohimoillain nään,
voi kun oisi vielä, kevättä tää.

Paljon elämässä ilonaiteitakin on,
laitetaan talteen ne muistilokeroon.
Kanssa ystävien keskustella vois,
jos Luoja paljon elonpäiviäkin sois.

Kauneimmat kesät, nuoruuden parhaan,
niin monet myöhään sen tajuaa.
Vaikka ystävät haihtuu taivaan tuuliin,
muistot hyvät jäävät viel elämään.

Jos tänään tapaat ystävän tuon,
voisi huomenna, olla jo myöhä.
Siks ystävälle hetki nyt uhratkaamme,
ja kauniit terveiset, hänelle kertokaa…

Mauno Strandén