Herttainen
runoni!
Kuinka
hiljaa hiivit mun mieleeni,
kuinka
hiljaa kelloja soitit.
Soitit
kumminkin sielujen sinfoniaa,
siinä
olivat taivaiset nuotit.
Osaat
soittaa kauneimmat sävelet,
osaat
herkistää ihmisen mielen.
Kuinka
sitä voikaan vastustaa,
mielenliikutus
rakkauden kieli.
Kun
ihmisen mieltä herkistää,
tunne
mahtava mielessä myllää.
Olo
lienee silloin kuin taivaassa
Ei
silloin murheita kellään..
Vielä tahtoisin kuulla soiton tuon,
nähdä mielikuvissa soittajankin
Onko vireessä soittajan soitinkaan,
jolla sekoitit ihmisen mielen?
Mikä soitin olikaan matkassasi.
sitä tuskin tarvitsi soittaa.
Se heläji kauneinta soitantaa,
sitä ei voi maalliset soittimet toistaa!
Muistot kauneimmat pysyy matkassa,
vaikka matka onkin pitkä.
Ne voitelee aivojen onkaloita,
ettei ajatus kalkkeutuis lisää!
Vielä tahtoisin kuulla soiton tuon,
nähdä mielikuvissa soittajankin
Onko vireessä soittajan soitinkaan,
jolla sekoitit ihmisen mielen?
Mikä soitin olikaan matkassasi.
sitä tuskin tarvitsi soittaa.
Se heläji kauneinta soitantaa,
sitä ei voi maalliset soittimet toistaa!
Muistot kauneimmat pysyy matkassa,
vaikka matka onkin pitkä.
Ne voitelee aivojen onkaloita,
ettei ajatus kalkkeutuis lisää!
Ps.
Saanko itse tekstini heläjämään ja kielikuvilla hänestä sain voiton! Oma ajatuskiehkura siinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti