8. maaliskuuta 1998
"VOI HYVÄ JYSSÄYS"
Kuka
mittaa kuka tietää.
Kuka
mittaa avaruuden matkan,
kuka
ajan ikuisuuden.
Olemmeko
tomu alkuräjähdyksen,
mikä
järjen tärkeysjärjestyksen,
ajatuksen
sielukkuuden.
Ahneudelle
tekee tilaa,
hetken
valtiaat,
ja
kaiken pilaa.
Tuhkaa
tuleville jää,
myrkyt
kaikki levällään.
Tiedä
vaikka jysähtää.
Pessimisti
Mauno
Strandén
Helsinki 25.10.1998
Haikailua
Muistaa moni
kaihoisalla aikaa,
oli silloin
romantiikkaa taikaa.
Ei pojat olleet
"linktoneita",
ei tytöt tehneet, kuin
levinski nyt töitä.
Ujosti jos poika
tyttöön katsoi,
ujompi vielä silloin,
tyttö olla mahtoi.
Jos joskus taannoin,
tytön kotiin saattoi,
ilmoista vain poika
haastoi.
Silti hivelevän
kaunis rakkaus, siitä syttyi
kun pikkuhiljaa
toisiinsa he ryhtyi.
Siinä jännityksen
kurimusta, toiselle kun antoi,
niin tunteen
sulohedelmätkin, yhdessä he kantoi.
Vain silmäys toiseen,
jo heille onnen antoi,
ihastusta jännitystä,
heidän sanat kantoi.
Siinä kasvoi monenen
suhde syvä,
kesti kolhut, oli
liitto melkein pyhä.
Kuinka meillä asiat
nyt ovat,
on ulkokuoret monella
nyt kovat.
Ei tiedä mitä,
mihinkä nyt pannaan,
uppoo tavat, yhä
nuorempana kansaan.
Onko aina hyvä mennä,
suoraan asiaan,
mitä elämässä
jääkään, aikaan tulevaan.
Jos elon viimesivutkin,
on käyty läpi tarkkaan,
päätyy moni
elämässään, pelkkään sanaharkkaan.
Mauno Strandén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti