Tapahtui taukotuvalla 9.12.1999
Päivän harmaus haihtunut pimeyteen,
kun taukotuvalle rämmin.
On sisällä hyisevän kylmää taas,
Ei siellä ole liesi nyt lämmin.
Nyt sytytän kynttilät pimeyteen,
Ja lietehen tulen nyt tuikkaan.
Tuuli se ulkona tuivertaa,
Ja nurkissa soittojaan soittaa.
Minä kylmässä hiljaa istun nyt,
Ja kynttilät eessäni loistaa.
Pienen valon ne heittää pimeyteen,
Liekit ikkuna monena toistaa.
Tuuli yltyy ja ulkona pyryttää,
lämpö hiljalleen hiipii majaan.
Joulu kohta sielumme sytyttää,
Kun muistamme lapsuuden ajan.
Mauno Strandén
Orimattila 1996
Kiteen muistelo
Kiteen muistot mieleeni
taas palaa,
Niitä mietin joskus
melkein salaa.
Vahvat tuoksut, leppeä
tuo kesätuuli,
Hyväili se mua, kuin
tyttö rusohuuli.
Litteran viranomaisilta,
sain kauas vievän,
Työpaikka perillä, ei
ollut mikään kaunis sievä.
Työpaikka siellä, oli
pahempi kuin vankila,
Työkalutkin siellä oli,
lekoja ja rautakankija.
Kauas lähetitte minut
töihin Obnäsiin,
Oli surullista, minusta se
silloin niin.
Mutta takaisin, en tullut
maitojunalla,
Tein töitä siellä,
kaiken uhalla.
Tehty maailmalla töitä,
milloin milläkin säällä,
Yli 30 vuotta, ja
onnistuinkin täällä.
Hyvän miehen silloin
hukkaan heititte,
Kun työttömien kanssa
silloin leikitte.
Ystävät, siks teille
runon kirjoitin,
Te olitte parasta, jonka
silloin menetin.
Nuoruutenne ilmeet, on mun
mielessäin,
Ja kaunis Kiteen murre, on
poissa kielestäin.
Mauno Strandén
Helsinki 20.12-97 Joululauluni
Muistojeni
joulu.
Taas
Joulu tuo,
ja
lämmön luo,
meidän
sisimpään,
nuoruutemme
Joulut tulee mieleen.
Ne
kauniita oll
elämälle
sydän sykki vaan,
ja
vesi tuli pikkupojan kieleen.
"Äidin
ruuat maittavat,
ja
tupa hiljainen,
se
oisko ollut rakkauden siemen."
Sä
tulit silloin Joulu oi,
tupaan
hiljaiseen,
jäit
lähtemättömästi
pienen
pojan mieleen.
Oi
Joulu jälleen tullos taas,
sä
tupaan hiljaiseen,
nyt
kylvön aika tässä meillä lienee.
"Muistoihinne
jätämme sen nytten itämään,
kun
kuljette te rakkauden teillä."
Muistatteko
meitä vielä,
lapset
vuoden kahdentuhannen,
kuink
sukupolvet kukkii,
sitt
unhonyöhön hukkuu.
Oi
lapsi kahdentuhannen,
mis
ompi hiljaisuus,
vain
siellä Joulurauha, sykkii hiljaa syntyy.
"Oi
lapset kahdentuhannen,
mis
ompi hiljaisuus,
vain
silloin rakkautes palaa syttyy..."
Mauno
Strandén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti