Helsinki
13.2.1997
Muisto
-50 luvulta
Suvirannassa,
kesällä, istuttiin,
kun
ensin palloa pelattiin.
Meille
ne kertoivat Nooasta,
vaikka
me ois tykätty hyvästä ruuvasta.
Paikkana
ranta oll ihana,
vaikka
meillä oll sellanen vetäjä.
Meille
se aina ärhenteli,
se
oli, kuin "lusikkavieruksen" veli.
Meille
välistä saarnattiin lihasta,
ei
tyttöjä sua nykästä hihasta.
Kauheita
kuvia eteemme kannettiin,
ja
eloomme vastuuta annettiin..
Meillä
mielessä kuvat oll kauniimmat,
mejjän
oman luojamme maalaamat.
Hetkestä
luojamme herkän loi,
kauneimman
kesän meille hän soi.
Rakkauven
kerran kun mieleemme saamme,
sitä
tarvittaessa myös jakakaamme.
Paljon
sitä kyllä jakaa saa,
kun
luonnosta lisää ammentaa.
Kerran
kun loppuu, tää elo mainen,
elämä
lyhyt, vain haihtuvainen.
Onnen
kukoistuksen silti se antaa,
vai
onko elo, vain tyhjää santaa...
Mauno Strandèn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti