Helsinki
3.1.1997
Muisto
äidistä.
Äiti,
elämän kauneimman minulle annoit,
Isänmaa,
sitten päälläsi kannoit.
Parhaat
ohjeesi meille laadit,
niin
paljon rakkautta, me Sinulta saatiin.
Paljon
elämässä rehkiä ehdit,
ei
sitä juhlittu, ei pantu lehtiin.
Koko
elämäs tarkkaan perheelle annoit,
kahdeksalle
lapselle tyhjästä, kun eväitä kannoit.
Äidille
tarvis kunniaa antaa,
ruokaa
ja rakkautta, vaikka pöytään kantaa.
Äiti
se ruokkii vaikka kahdeksan lasta,
monet
äidit saanut on kiitoksen vasta.
Työmyyriä
Sinun lapsista tuli,
silti
sieluissa paloi rakkauven tuli.
Sinun
lempeän rakkauden muistan aina,
on
lapset ja vanhemmat, vain hetken laina...
Mauno
Strandèn H:ki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti