Joulua 1950 Kiteellä

Joulun tunnelmaa 1950 Kiteellä

Oi sitä Joulun tunnelmaa

ja hakua joulukuusen.

kun syvässä lumessa raahustaa

luokse kauneimman joulukuusen.

Poika tehnyt pienen kelkankin,

jonka sarjakuvissa näki,

ei siinä kuusi pysynyt ollankaan

ja edessä oli iso mäki.

Lumi haaroihin asti upotti

oli hankala edetä kotiin

joulun tunnelma pojalla herkässä

äiti rakkain kotona oli.

Minä muistan äitiä lämmöllä

oli paikkakunnan köyhistä köyhin

silti parastaan yritti kotona

et ois lapsilla ruokaa ja lämmin!

Minä kiitän kaikesta Jumalaa

joka äidille voimia antoi

hän rukoili puolesta poikien

hänen rukous taivaisiin kantoi!

Mauno Myrskylästä

Lähetetty esitettäväksi Järviradioon aamuksi

Kirjoitettu 19.12.2016  "esitettiinkin Järviradiossa klo 9,32" Ihastelivat olipa kaunis runo!

Kerran kesällä nuoruuden!

 Kerran kesällä nuoruuden                                                       Jouluk.  2016


Mä kerran kesällä nuoruuden
sun neito  kohdata sain,
luojan johdatus
ihmisen kaipaus,
riemuun mun mieleni sai!
Olit kaikein kaunehin telluksen
sen kohta huomata sain
en tohtinut sinua lähestyä
olit prinssessa minusta ain.
Silti haaveilla hetkisen sinua sain,
kun kohta lähdinkin pois,
sun silmäs ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilla sain!

Hymys naurusi hellästi hersyivät,
kuin keväinen aurinko,
haaveilit onnesta prinssessan
mikä mahdoton olla ei vois.
Aina ei käy niinkuin haaveillaan
siinä useinkin pettyä saa,
silloin tie voi ollakin okainen
ei riemusta tietoakkaan.
Silti haaveilla hetkisen sinusta sain,
kohta lähdin kauaksi pois,
sun silmäsi ilkkuivat
naurain vilkkuivat
niistä mä huaveilin vain..

Duunaus vaiheessa, voitte kokeilla meneekö sävelellä pikkusyntinen! 

Musiikin nimi ei ole enteellinen, oli vain niin sopiva rytmitys ja sointuvuus

Tanssit sirppiliiterillä

Tanssit sirppiliiterillä                                                                                    Aloitettu kirjoittaa 2016

Muistan kauan sitten,
kun mentiin tanssimaan,
sirppiliiterille, minnes muutenkaan.
"siellä neidot ootti, hyvää noutajaa,
joskos pääsis hiukan vaikka valssaamaan.".

Orkesterit siellä soitti,
rytmit kuumimmat
solistina siellä Gröönit tai Taipaleet
"parastaan kun koitti, tanssinpyörteissä
oli tango, valssi tai  tsat sat saa,"

Tuli taasen tanssi ilta
mentiin tanssimaan
näin mä siellä neidon, iki-ihanan,
"Hän katsoi mua kauan ja hymyili
mulla silloin sekos jopa askelkin.."

Tuli  uusi tanssi ilta
mentiin joraamaan
hain tanssiin neidon, sen iki-ihanan
"meillä synkkäs yhteen tanssiaskeleet
se liitti yhteen, meidän sydämet.."

Kun aika kului
aloin huomata
paras mitä toivoin, kun hänet sain.
"Hän neuvot parhaat, antoi elämään,
ja suhde hyvä jatkuu meillä vaan!"


Mauno Strandén


Huomenna poistan ja trimmaan keskeneräinen... sävel kuuntele merta

Herrain pelkoa!

H:ki 7.3-98

Herrain pelkoa


Rodut täytyy saada sekoon,
se on in, päivänpolitiikan tekoon.
Meidän palveltava hyvin poikaa etelän,
se tekee Suomipojastakin vetelän.

Ei tottunut oo, herrain persettä nyt nuoleen,
meni oman maansa puolesta vaikka kuoleen.
Nyt herrakansaa pitää pokkuroida,
ei vapautua hevillä nyt voida.

Koptereilla pötkii pakoon johtajamme,
jos saaste jostain uhkaa tanhujamme.
Kivi kenkään päättäjille täytyy asettaa,
ettei ala meitä jälleen kusettaa

 M Strandén  H:ki

Iso lintu

Uudellen muokattu versio!

Muistelo isosta linnusta

Tapasin minä suuren linnun
kolkassa itäisen Suomen,
laidalla suuren vesistön.
Silloisilla korpimailla,
nykyisillä metsämailla.

Kuljettiimpa kuusikoissa
männiköissäkin mentihin
sinä kuumana kesänä.
Kävelyä kaiken aikaa,
vedet juotiin suorahan suosta.

Empä tiennyt tulevasta,
onnen tunteesta orastavasta.
Joka mieltäni mylläisi,
se oli ihanaa harjoitusta,
keskustella jopa kinastella!

Poikettiimpa linnun luona
pöydän laittoivat koriaksi.
Maistui hyvin antimenne,
vieläkin muistelen makuja,
kaikki oli kiitettävii!

Metsäpomon määräyksestä,
siihempä sitten majoituttiin,
täysylöspidossa elettiin.
Kuukausi siinä menikin,
viikonloppuna kotona kipaistiin!

Oli siellä talossa "neitonenkin"
harvinainen luojan luoma
niin kaunis ja suorasanainen
pääni pyörällle panija
komenteli, silti häntä ihailin.

Näytin varmaan honkkelilta,
kummajaiselta kumminkin.
Täytit melkein ajatukset,
maanpinnalle taas palautit,
sanananmiekalla sivalsit!

Kohta, pelit pystyyn pistettihin.
Neitonen voitosta varma
sellainen mulla pelikaveri!
Tuimaa oli pallon kulku
voittopisteet sitten laskettihin.

Olisko pitänyt voitto antaa,
neijjolle niin simpsakalle,
sopusuhtaisalle kaikin puolin,
luojan hyvin työstämälle!
Siinäkö ystävyytemme mokasin?

Työtä oli päivät pitkät
mitata mantuja monia.
Tärkeimmäthän vaakittiinkin,
kuivattamaan kopimaita.
Mielenkiinnolla iltoja odotin.

Käytiimpä rannalla upean järven
Korven halki pirpeteltiin,
hetken aavaa ihasteltiin.
Järvihän oli tosi komia,
vesi niin kirkkaasti kimalsi.

Ekaa kertaa neijjon kanssa,
ei siinä paljoa puheltu.
Jännittikin vietävästi,
sanoakkin piti jotain viisasta,
parempi kun pidin suuni kiinni.       

Kohta mentihin neijjon "kotia" kohti
matka joutui joutuisasti.
Käsi kättäkin hellästi tapasi
mättähillä kumpikin kulki
polku välissä tyhjänä lepäsi.

Mieleni olis tehnyt jutella,
mikä tullee sinusta isona
taikka metsän mustikoista.
Kanssas olosta loistavasta
kiittää hetkistä ihan pikkuisista.

Kaverinipa metsässä koijan keksi
tehdäämpä kyinen keppi,
annappas se neitoselle,
fiksulle, ison linnun tyttärelle.
Siitähän riemu jo repesi!

Ärtyi neitonen isosti,
Nakkasi tuon kyisen kepin,
tulisesti, voimalla viskasikin,
lensi tunnin, lensi kaksi,
katosi iäksi pieni pilamme.

Oltiimpa me noloina silloin
kadutti temppu kauhiasti.
Nolotti niin vietävästi,
eipä auttanut lepyttelyt.
Oltiimpa me tomppeleita!

Ison linnun poika keitti,
rantakalan niin makoisen,
kuhat oli upean järven!
Lautasina järven kivet.
Sammakon joku suustaan päästi.

Olipa kesä kaunis silloin
painuipi mielehen syvälle.
Usein muistelen hyvällä
olihan upea kokemus.
Joku soitti sielujen säveltä!

Paljon aikaa siitä mennyt,
kesällä silloin oppi paljon,
työtä tehtiin yhtiölle.
Opin jutteleen myös tytölle,
neitoselle niin "ihanalle".

Joskus mietti suunnistaja
voisko neidoille oikeasti jutella
kertoa miltä tuntui miekkosesta
köyhästä apupojasta
suuren linnun tyttären ihailijasta.

Keskustelut kanssasi parasta,
vaikkei mitään erikoista,
sanansäiläsi upposi syvälle.
Halusit voittaa keskustelut
loppujen lopuksi voititkin kaiken!

Viestipä neito, liki vuoden päästä,
kiipesipä kotikoivuun korkealle,
katsoi näkyiskö onnea tulevaa?
Näkyikyikin ihan sopivansomasti,
ihanko lottovoittaja, taisi olla enemmänkin!

Oli hän kuin aatelinen,
minä tuskin renki pahanen.
Kartano ja virka puuttui
eikö siis mitään yhteistä!
Tuskin lämmintä ajatustaan,
uhrasit koskaan minulle!

Ihailinko ihan turhaan,
aatokseni meni harhatarhaan.
Kiukkuinenkin olit sopivasti,
ajatukses juoksi joutuisasti,
suutkin kiinni meillä loppuun asti..

Tajusin hänen suuret suunnitelmat!
Minä taas vahvan elämän virran,
korkehimman tuon ohjauksessa..
kuumeisesti kumppania etsin,
yhteisen onnemme rakentajaa.

Laitanko vielä jotakin(älä laita).
Mieli tekis laittaa jotakin,
kielen päällä pyöriväistä,
vuosikymmenet muhinutta,
kaihon kaukaista havinaa.
Elämän suurta nostalgiaa!

 Tämmöistä musiikkia hieno kuunnella alla! Lähinnä käy kevennyksestä!
 https://www.youtube.com/watch?v=QN8bCjKLo7I

Kiteen reissu videona

Vuoden 1959 muisto, jonka kävin läpi Google mapsilla Teksti ja juonto mukana!


Tämän alta se löytyy klikkaamalla

Pilvilinnan prinsessa!

                                                    Myrskylä 16.9.2016
 Pilvilinnan prinsessa

Kuinka onnea nuorena etsin
oli mieli tyhjänä niin.
Mistä kummasta sellaisen löytää
sehän on kai rahasta kiin!

Silloin kaikki ol rahasta kiinni,
ei köyhästä kaveriks oo.
Täytyy olla monta autoo ja pyörää
hieno kartano tietenkin!

Katsoin ympärilleni turhaan
ei aroille tilaa jää..
Siellä rahamiehet huiskaa
itsetunto on kohdallaan!

Jos joskus tapaan jonkun,
johon syömmeni ihastuu.
Hälle rakennan pilvilinnan,
jos on kultaiset hilavitkuttimet!

Hänet ohjaan kauneimpaan osaan
joka linnan huipulla on,
jossa timantit kilpaa välkkyy,
kanssa silmies sinisten!

Tietenkin aavistan riskin
joka onnessa aina on,
jos hän ottaa vaik muutaman viskin
pilvilinna voi haihtua pois..

Taitaa parasta sittenkin olla,
sinut itsensä kanssa vaan.
Ei kannata itseään pettää
sehän tosi hölmöä ois!

Kyllä elämässä ihmeitä riittää,
jos mieli on tylsistynyt
silloin mennään maailman ääriin
vaikka köyhiä katsomaan,

Taas kertomista riittää
kuinka köyhiä siellä on
ja itsetuntokin kiittää,
kohta kuitenkin maassa on!

M S
Betta versio, eli justeeraamista on..

Ei hassumpaa

                                                                                           Helsinki 25.12.1998

Ei hassumpaa

Lohta Norjasta on Suomi on tuonut,

kinkun vetisen on Tanska suonut.

Terävimmät aineet Viro antaa,

juomat sieltä kansa kantaa.

Kaiken mässäilyjen jälkeen,

kuulen lievän ähkäisyn,

velkarahalla,

mutt ei ollut hassumpaa.

Tähänhän se EU vie,

on monelle se mieron tie,

kun johtajamme sorsii omaa kansaa,

se menee ulkolaisen ruuan ansaan.

Direktiivit tehotaloutta suosii,

sieltä saamme taudit,

hormoonitkin suoniin.

Silti kuulen lievän ähkäisyn:

Ei ollut hassumpaa...

M Strandèn

Runo jäitä porstuaan!

Jäitä porstuaan

Kerran elämän alulla,
tuon neiton kohdata sain.
Hänen silmät vilkkui,
ja mymysi välkkyi,
sitä poika ei vastustaa voi!

Hän etäisyyden piti tietenkin,
sehän selvää olikin kai,
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Silti pakkasen neitonen
rauhan mielestäin helposti vei.
Hänen silmänsä vilkkuivat
naurunsa helkkyivät,
jota koskaan en unohtaa voi!

Säkenöit mulle yhä enemmän
kuin kuuran kritallit nuo.
mutta lunta tupahan,
jäitä porstuaan,
sitä unhoittaa koskaan en voi!

Mauno Strandén

Valssin sanoja

Ei päätä ei häntää

Ajatusleikkiä, ei "päätä ei häntää"

Oi neito sä kaunehin
sä hurmasit sittenkin.
Sun silmies loistetta,
äänesi helskettä,
jäinkin silloin kaipaamaan.

Oi tyttönen salomaan
oli pirteytes koskettavaa
ja askellus kevyttä niin
vartalos sorea, äänesi korea,
kaunista kaunista niin.

Ujosti seurasin, sinua kaipasin,
ajatuksein sekaisin sait.
Ei aihetta, sen suurempaan,
herättit, mun uuteen elämään.
Hetkiä hentoja, mieleni lentoa,
hetket on hetkiä vaan..

m s
Kyllä se valsiin vivahtaa

2016 runo kaverille

2016


Kaverille

Elin kerran kesän, niin kaunoisen
muistot sieltä tulvii viel mielehen.
Niin kauniin kukan mä kohtasin,
joka herätti mielen, vain unelmiin!

Kuin yllä pilvein me tanssittiin
kesäpäivät peittyivät haaveisiin.
Aika tuo kuuluikin kauneimpiin,
oli unelma kaunis, mutta harhaa niin.

Uni kerran päättyi se kestää ei voi,
meidän päivät parhaat ne aika vei.
Kukkaniittyin yllä jos liideltiin,
unelmat kauniit jäi meille muistoihin!

Päivät kerran kun päättyy, ei mitään jää,
jospa viesti pienikin jotain lämmittää..
Tai jospa vietkin, koneeni murskaamoon,
ei pieni viestikään, jää meille muisteloon.

Kertomuksen perusteella..
M Strandén

Kevättä rinnassa (kevät runo)

H:ki7.5.1998 00.10

                  Kevättä rinnassa.

                  Maa kun kiertää auringon,

niin kevät meillä jälleen on.

Kesän kynnyksellä seison,

kuulen äänen, peipon sekä leivon.

Kohta tavalliseks muuttuu,

luonnon juhlahetki tää.

Kaikki ininään kun suuttuu,

itikat kun tulee nää.

Kesän nautinto on poissa,

itikat kun nousee soista.

Mutt lintusia laulattaa,

kun itikoista ruokaa saa

Mauno Strandén H:ki

Antero ja kaunis nainen

Antero näki kauniin naisen   12.3.2016

Näimpä minä nätin tytön
tytön niin tosi komian.
Hän antoi kauneimman hymyn
kelle hän hymyili?
Katsoin heti taaksenikin,
siellä ei ketään ollut,
olikos minulla nokea nokassa,
taikka puuroa rynnäksillä
taikka paita housun päällä?
Ei mitään näistä,
hän hymyili minulle,
minulle vanhalle pojalle!

Heti hän sulatti syömmein,
siitä aivan hämmennyinkin,
en saanut sanoja suustani,
en mitään järjellistä,
kauniille syömmeni sulattajalle.
Olinko minä paniikissa,
vaiko tuliko hännän alla,
sillä siunatulla hetkellä,
tiaisuus ohi kuin tähden lento,
toivon totisesti toista tilaisuutta!

Anteron kertomuksen perusteella! Mauno Strandén

Ps. antero lähenee jo yli 50 v, mutta luonteva lähestyminen naisen kanssa on hiukan vaikeaa, kun ei tiedä kuinka suhtautua ja mistä puhua! Kovasti avulias kaveri tietokone probleemissa.

Syys tunnelmia!

Helsinki torstai, 11. tammikuuta 2001

Syksyn tunnelmia

Räntää sataa litisee,

kansa yskii pihisee.

Askel raskas kulkijalla,

tie on liukas jalan alla.

Avaruus ja ikuisuus,

jääneet pilviverhon taa.

Liekkö siellä koti luojan?

Näinhän meille kerrotaan.

Näinkö miettii kulkija,

räntäsateen kastama.

Matalahan majaan astuu,

hartioilla raskas vastuu.

Jo kohta kiukaan kihinässä,

kuvan kauniin mieli luo.

Kesästä ja lämpimästä,

kohta kaikki totta tuo.

M Strandén

Suomesta

Käin kukkauset

O:la 27.5.1998 21.45

Käin kukkaukset

Käin kukunta kunnaalta kaaniina kuuluu,

vanhoilta piijoilta pelekästään huu huu.

Mustarastas se suloisen sointinsa antaa,

johon kurpan tuo kurnutus ei ota kantoo.

Luonto hiljainen on, toista oll ennen,

kun käittii kukkuivaivat tullen ja mennen.

Mustarastas se suloisen sointinsa antoi

johon kurpan tuo kurnutus ei ottanna kantoo.

Kaukana käki nyt orpona kukkuu,

etelän reissuilla kaverit hukkui.

Siellä EU:ssa särvitään, pikkulintuja monta,

jonkun meilläi pitäs sannoo:,, Perin onnetonta.

Elotonta reservaattii meille nyt luodaan,

ottooko pitäs vua, mitä etelästä suodaan.

Nythän tässä pitäs jo nyrkkiä näyttee,

ei lintuja sua syyvvä, tai kaikkia täyttee.

Onko piättäjät menneet jo eu:ssa lankaa,
Pitäskö heille jo hommata, hamekankaat,
Mitää ei heillä, tolokkua oo ennee.

Ovat ostaneet uutena, reikäsen vennee..

 

Mauno Strandén

Suurin elämässä!

Suurin elämässä on rakkaus!
Se antaa merkityksen elämään.
Silloin elämä on elämisen arvoista …
Se tekee joskus askeleen niin kevyeksi,
Jalat tuskin aina tapaavat maahan?
Se voi olla usvaakin usvaisempi olotila?
Se laittaa ajatukset omalle kiertoradalleen.
Se hymyilyttää, vaikka ei olisi aihetta?
Se antaa elämyksiä joita ei todeksi uskoisi,
siksi joskus siihen täytyy suhtautua varauksellisesti!
Hullaantuiko joskus, ei ne oli vain kauniita muistoja ;)

Mauno Strandén 2016

Muistojeni joulu 20.12.1997

Helsinki 20.12-97 Joululauluni

Muistojeni joulu.

Taas Joulu tuo,

ja lämmön luo,

meidän sisimpään,

nuoruutemme Joulut tulee mieleen.

Ne kauniita oll

elämälle sydän sykki vaan,

ja vesi tuli pikkupojan kieleen.

"Äidin ruuat maittavat,

ja tupa hiljainen,

se oisko ollut rakkauden siemen."

Sä tulit silloin Joulu oi,

tupaan hiljaiseen,

jäit lähtemättömästi

pienen pojan mieleen.

Oi Joulu jälleen tullos taas,

sä tupaan hiljaiseen,

nyt kylvön aika tässä meillä lienee.

"Muistoihinne jätämme sen nytten itämään,

kun kuljette te rakkauden teillä."

Muistatteko meitä vielä,

lapset vuoden kahdentuhannen,

kuink sukupolvet kukkii,

sitt unhonyöhön hukkuu.

Oi lapsi kahdentuhannen,

mis ompi hiljaisuus,

vain siellä Joulurauha, sykkii hiljaa syntyy.

"Oi lapset kahdentuhannen,

mis ompi hiljaisuus,

vain silloin rakkautes palaa syttyy..."

Mauno Strandén

Kiteetä Laulun sanat!

Helsinki 25.5.1998

Kiteetä

Kitee on kaunehin Karjalanmaa,

niin kauniina vaarat sen siintää.

Kukkivat tuomet ja pihlajat taas,

näin aikamme yhteinen rientää.

Vieläkö täällä on kukkiva maa,

kun palaamme nuoruuden teille.

Kuulemme kielenne suloisen taas,

se on sitä Kiteetä meille.

Ystävät miksi on tää hiljaisuus,

kaikki on kaukana meistä.

Tulkaamme taasen yhtehen taas,

olemme yksi taas teistä.

Kiteellä nuoruuden kultaamat maat,

on painunut sieluun ja syvään.

Kun tulemme luoksenne tänne nyt taas,

muista muistojen kultaama sydän.

Näättekö tänään mun naamion taa,

aika sen kaikille laittaa.

Mutt, katsoa taakse tuon naamion saa,

siellä kädet sulle ruusuja taittaa.

Mauno Strandén

Veden uni

14.12.1996

Veden uni

Vesi hetken uupuneena

uneen uinahtaa,

Sieltä sitten kirkkauteen

kohta kurkottaa.

Säkenöivät hanget hetken

kuura oksiin kohoaa.

Kimmel iskee meille silmää,

sädekehän kuukin saa.

Timantteina hehkuu hanki,

ylös nousee kosken henki.

Silloin suuren hiljaisuuden tuntee,

veden unessa kun kulkee.

Vaik hyytävä on lumi tuo,

silti ilon meille suo.

Joskus säkenöivän hohdon antaa,

kohta kulkijan se hyvin kantaa.

Vesi unestaan kun herää,

voimia se silloin kerää.

Kasvit uuden elämän kun saa,

luonto silloin kukoistaa.

Luomakunta kilvan kiittää,

luojan kättä taitavaa.

Elonkierre jälleen sykkii,

elämä on ihanaa..

Mauno Strandén H:ki

Pienen pieni Onni!

M:lä  15.10.2015
Pienen pieni onni

Tuo pienen pieni onni
oli mulla haaveissain.
Jos joskus onnen löydän,
Pois en anna milloinkaan!

Jos onni tulis vastaan
lailla vanhan tuttavan,
edessäni taas näen
päivän kauniin paistavan!

Me hymyiltäis ja naurettais,
me halattais kenties tanssittais.
Pienen pieni onni, niin suuri olikin
kun pienen pienen onnen, minä vain halusin.

Suuren suuri onni näkyy, kaikialle niin,
että ottajia löyttyy, suuren onnen ohjaksiin.
Silloin onni on vain lainaa,
Joka viedään multa pois!

Missä missä onni piilee,
siell on onnen onkijat.
Älä koskaan kerro heille,
mis on, onnes poukamat!

Siellä hymyiltäis, siellä naurettais,
halattais kenties tanssittais,
se pienen pieni onni, täyttäis meidän maailman
ja se pienen pieni onni, olis suoraan taivaasta!

Jäi pyörimään korvaan kun kuulin, "korvamato" kirjoitin sanoja mitkä tuli solkenaan selkäytimestä...

Mauno  Strandén

Vesi

Orimattila 12.1.1997

Vesi

Vesi elämän tuo kehto,

siinä kaiken elämisen ehto.

Veteen elämämme liittyy,

ajatuskin siihen piirtyy.

Katse kiintyy kevätpuroon,

paljon merkitsevään kyynelnoroon.

Vesi taipuu, vesi kantaa,

kimalluksen silmään vesi antaa.

Vesi meille kaiken antaa,

ääni vettä myöten hyvin kantaa.

Vesielävän jos tänään syömme,

jaksamme taas tehdä hyvin työmme.

Suudelmakin veteen liittyy,

kuvas aivolohkoon piirtyy.

Luokses ajatuksein tekee retken,

kulkein varmaan vesiteitä pitkin.

Vesikielellä kun ootan,

kesän mansikoita mustikoita,

taikka vaikka sultsinoita.

Vesi kaiken perustana on.

Tai jos teenkin pitkän retken,
lähteen reunalla voin viettää juomahetken.
Lähteen pinnassa on kuvan taivaan,
kuinka levollisen mielen siitä sainkaan.

Vesi maailmahan elon loi,

vaikka se, yllä, alla väliin elämöi.

Kunnioituksen suuren annan,

Vedenjumalalle kannan…

Mauno Strandén